Jalkaisin

Höttölumen, talviauringon ja noin parinkymmenen asteen pakkasen päivä. Olin aamulla keksinyt, että yksi Jyväskylän luontopoluista oli vielä tutustumatta, joten printtasin taskuun Aittovuoren luontopolun kartan ja kävin matkaan. Kävelytiet ja jalkakäytävät olivat uneliaan hiljaisia eikä edes tuuli pöllytellyt koiranputkille asettuneita hiutalekasoja, kun ohitin Kankaan alueen. Aholaidan ja Kivistön jälkeen tuli aika katsoa, mistä kohdasta nousisin ylärinteeseen, yhyttämään luontopolun reitin. Valitsin Kärpänkujan, joka nousi mukavasti ylämäkeen Halssilan kirkon vieritse ja sain esimakua siitä, millaisessa rinnemaastossa autotta liikkuvat saavat jumpata Halssilanmäkeen noustessaan. Lämmin siinä tuli, kun astelin edelleen ylöspäin Aittovuorentien tuntumaan, luontopolun reitin varteen. Luontopolun keltaiset maalimerkit erottuivat helposti Aittovuorentieltä alas mutkittelevan kevyen liikenteen väylän vierestä, polun varren puista. Juu, kävelin ensin mäkeä ylös, että saisin sitten...

Totta puhuen en aio täysin ajelehtia, sillä minulla on reittisuunnitelma - Jyväskylän kartalle sattumanvaraisesti pudotetun avainnippuni ääriviivoja noudatteleva! Kaupunkikokemuksen ohjeet ja tämän reitin antoi eli tipautti minulle Kokemuksellisen kaupungin konsultti eli Meiju Niskala maaliskuussa, Jyväskylän syntymäpäiväviikolla . Sovimme silloin, että odotan Jyväsjärven sulamista, sillä reitin varrelle osuneet järviosuudet eivät olisi olleet jäiden heikkouden takia turvallisesti käveltävissä. Venekyytikin on sallittu tarvittaessa... Starttaan ajelehtimisretkelle Rauhalahdesta, kaupungin venepaikoilta, mistä löytyy myös iltapäivälainaksi saamani soutuvene. Useimmat veneistä ovat rannassa tänä hellesunnuntaina. Kevyt tuuli huojentaa oloa, kun alan soutaa ensimmäisen lahdenpoukaman yli, Äijälänrantaan. Lutakko häämöttää vastarannalta helleudun lävitse. En aio sananmukaisesti ajelehtia vesillä, sillä heittäytyminen aaltojen vietäväksi pitäisi minut visusti tällä lähtörannalla. ...