Jalkaisin

Herään Suomunjoen laavulla erinomaisesti nukutun yön jälkeen. Metsäpalovaroituksen vuoksi myös aamiainen on valmistettava retkikeittimellä, joten polttopuuvarasto jää jäljiltäni koskemattomaksi. Astelen Jokikankaalla vasta ensimmäisiä askeliani reittiä eteenpäin, kun saan tervehtiä ihan oikeita vastaantulijoita. Tämä Susitaipaleen pätkä ei siis ala yhtä hiljaisena kuin eilinen... P-paikan jälkeen ylitän pikkutien, jolta astun Patvinsuon kansallispuistoon , tuttuja oransseja maalitäpliä seuraten. Jo sana Patvinsuo lupaa suomaisemia. Muutama askel metsäpolkua tuo minut ensimmäisen kansallispuistosuon laitaan, eivätkä ensiaskeleet viheriöivän turpeen halki tuota pettymystä. Ympärilläni on tupasvillojen lempeänä keinahteleva meri. Kapeat lankut muuttuvat leveiksi, niin leveiksi, että harmaalla puulla mahtuisi maata rotkottamaan. En kuitenkaan voi heittäytyä sileäksi kävellylle puulle, koska takaa kuuluu askelia. Hetkeä aiemmin kohtaamani kävelijät ovat vaihtaneet suuntaa ja t...

Naarva, Ilomantsi. Koitere siintää sinisenä raitana metsämaiseman syleilyssä; sinne on vielä matkaa. Hitusen yli vuosi sitten seisoin tällä samalla paikalla sateessa, joka ei suostunut taukoamaan ja mietin, milloin pääsisin takaisin jatkamaan Susitaivalta . Hetki on viimein koittanut! Tällä kertaa rinkka on useamman kilon kevyempi ja matkanteon pitäisi sujua edellistä reissua lupsakammin. Ja vailla yhtään väärää liikettä rinkkaa selkään nostaessa. Kaivan kartan esille ja orientoidun: opaste osoittaa rinnettä alas, mutta kartalla reittiviiva ohjaa Hirvolan maatilamatkailusta eteenpäin tietä pitkin. Väritäpliäkin tien varresta löytyy. Valitsen tien ja karttareitin, eiköhän se siitä. Matkan ensimmäinen nähtävyys, seppä Moilasen rakentama Asesepän paja (1790), on ihan kohta vasemmalla: matala hirsimaja tien poskessa. Akkunoiden läpi saa vain pilkahduksen sisätiloista, tutustumaan sisälle pääsisi eri sopimuksesta parin euron pilettiä vastaan. Maantieltä Susitaival kääntyy oikeal...