Jalkaisin

Keskiviikkoillan valopilkkuna on opastettu kävelykierros Lutakon valaistuskohteisiin ja LED-puistoon, vetäjänä Valon kaupungin koordinaattori Annukka Larsen . Jyväskylän Valon kaupunki -hankkeen saattaisi luulla vain edistävän inspiroivaa valon käyttöä kaupunkimaisemassa, mutta pohjimmiltaan kyse on energiatehokkuuden parantamisesta. Lutakon LED-puisto esittelee energiapihejä valaistusratkaisuja alueen "tavallisen" valaistuksen keskellä. Ulkovalaisimien eroja pääsee näin kokemaan ihan aidossa ympäristössä. Eli kerrostalojen välisillä parkkipaikoillakin voi verrata, millainen on oranssinhehkuinen valaistus verrattuna erisävyisiin ja -tehoisiin, testauksessa oleviin led-valaisimiin! Siihen ei esite ulkovalaisimista pysty. Esimerkiksi taloyhtiön ulkovalaistusasioita miettivien kannattaa tehdä kävelyretki Lutakon alueelle ja käydä havainnoimassa valaisimia niin valaistus- ja energiatehokkuuden, valaistuksen värisävyn ja toki myös niiden ulkonäön katsastamisen merkeissä...

Aamuliikenteen metelöittämä Kuokkalan silta heijastuu tyyneen Jyväsjärveen. Jos olisi kesäaamu, edessäni pörisisi vähintään jokunen vene, mutta kuka olisi aavistanut, että vielä marraskuussa on tällaista. Käännyn ympäri satamalaiturilla. Laiturille on lennähtänyt lähikoivuista pudonneita lehtiä. En ole aiemmin huomannut, että laiturin betonireunustaa koristavat jähmettyneet aaltokuviot. Ehkä täällä on kesäaikaan liian paljon muuta katsottavaa... Kohdassa, josta Kuokkalan silta lähtee kaartumaan Jyväsjärven yli, on sillan alla kuin piilossa isokokoinen taideteos, jota ylhäältä satunnaisesti valuva vesi, töhryt tai lintujen roiskeet eivät ole vielä kauheasti ehtineet sotkea. Kesällä teosta suojasi katseilta jäätelökioski... Kävelen sataman suunnasta muutaman askelen verran Kuokkalan sillan alitse ja saavun Kari Alosen   Kajo -kiviveistokselle. On mysteeri, mitä toisiinsa liitettyjen kivikuutioiden sisällä on, sillä vihertävien lasisaumojen läpi ei näe. Kun katson Jyväsjärvelle, te...

Päivän kepeät lumihiutaleet ovat jo haihtuneet maasta, kun viuhdon toista iltaa peräkkäin Valon kaupunki -tapahtuman opastetulle kävelylle (viimeinen laatuaan tänä vuonna) kohti kaupunginteatteria. Vaikka keli on suorastaan raikas, on meitä kymmenkunta kävelijää osallistumassa Tapani Hynysen opastukseen, 2 e/hlö. Tietenkin olisin voinut taas valita jäädä kotiin katsomaan näköradiota niin etten muutaman päivän kuluttua muistaisi, mitä tänään teinkään. Mutta eilinen opas vihjaisi, että reitti on tänään eri... Siirrymme teatterilta Kirkkopuiston laitaan. Minna Canth-poloinen on saanut valaistusta lähinnä polveensa, mutta kirkko erottuu tyylikkäästi alhaalta valaistujen puiden takaa edukseen. Punatiiliseinää valaistaan tässä kuten monin paikoin muuallakin lämpöisemmillä värisävyillä, seassa punertavaa valoa, ja kirkontorniin on puolestaan kohdistettu valkoista valoa, jota sininen tehostaa. Aitojen suojissa Kunnallistalo odottaa remontin valmistumista 2012, jolloin sekin ilmeisesti vala...

Aamuaurinko välkehtii kirkkaana Jyväsjärven pinnalla, tuulenvirettä tuskin huomaa. Mitä ilmeisimmin viimeisen Rantaraitin kylkeen Lutakossa nousevan kerrostalon nosturi kurkottaa ihmeissään naapuriensa välistä. Rakennustyömaat eivät suinkaan ole alueelta vielä ohitse, vaikka tämän rannan puoli alkaakin lähes valmistua. Kun ylitän Kuokkalan sillan, on ympäröivä järvimaisema niin kaunis, että automelun lähes unohtaa. Palaan Kuokkalasta vasta myöhään iltapäivällä, kun sade on jo ehtinyt huuhtoa maita ja mantuja. Poikkean Suuruspään omenatarhan läpi kulkevalle kävelytielle, kun huomaan rinteen viljelypalstojen takana, Jyväsjärven yllä upeasti kaartuvan sateenkaaren. Taivaan väriraita piristää, kun tallustan Kuokkalan sillan vasenta reunaa takaisin keskustan suuntaan. On kuljettava jalkakäytävän vasemman laidan tuntumassa, etteivät ajoradalta autonrenkaista pärskivät sadevesiroiskeet tule ihan päälle. Käännyn sataman rakennustyömaan jälkeen Ceaucescu Beachille. Kun vilkaisen takaisin Kuo...

Pikkuruiset, rapsakat lumikiteet pommittavat muutaman minuutin päätäni, eikä taivas osaa päättää, antaako auringon paistaa vai onko jonkin sortin sateen vuoro. Siispä vaihteleva kävelysää. Kramsunkatu 10:n suloisen puutalon fillarikukkateline on jo herännyt kevääseen; narsissit ovat päättäneet selvitä, tuli mitä tuli. Rantaraitilla potkiskelee jo rullaluistelijoita. Kevätkunnossapito on hoitanut ikävän sepelin pois kulkuväyliltä rullien kulkua hidastamasta. Mutta Kuokkalan sillan luona yllättää talvikunnossapito. Siis sen puute. Joka tarkoittaa jälleen kerran sitä, että kävelijöiden portaat on teljetty rasittavilla puomeilla ja joka puomissa töröttää vihaamani kyltti "ei talvikunnossapitoa". Herää pahvi! Lumi suli näiltäkin rappusilta jo ajat sitten. Törmään luonnollisesti samanlaiseen esteeseen Lutakon puolen rappusten luona. Sillan autometelistä äkeänä kierrän vielä lenkuran että pääsen jälleen rauhaisaan rantaan. Pitääkö noiden kulkuesteiden poistamisesta tehdä kirjallin...

 Hei lystiä laskuun! Viitaniemen Kasinonmäellä raikui iloinen nauru, kun mäenlaskijat viilettivät alas pulkillaan. Nyt kelpaisi kulkea vaikka mummon kippurakärkisellä potkurilla, sillä sora ei nyt kävelyteilläkään kulkijaa kiusaa. Kävelin juuri ennen hämärän laskeutumista Lutakkoon, pitkin Matkakeskuksen ja Innovan välisen oksanhankaiseksi kulunutta puulattiaista tunnelia. Mitenkähän kauan puulattia kestää noin kovassa käytössä? Lutakon Aallonpuistossa seurasin aurattua kävelytietä rantaan asti. Pysähdyin katsomaan lumen alle hautautunutta Marja Kolun mosaiikkisohvaa ja sen edessä kohoavaa vihreää mosaiikkiveistosta. Vaikka olen kulkenut tämän veistoksen vierestä useasti, en ole nähnyt omenankannan muotoa niin selkeästi kuin nyt. Aatami on puraissut tuota omenaa useasti. Kannattaa siis käydä katsomassa taideteoksia myös tuhruisella säällä, ne saattavat avautua ihan eri tavalla! Sameassa säässä, lumisateen jatkuessa kiersin vielä Lutakon satama-alueen kautta, joskin käytännössä s...

Kuljin Heikinkatua kohti Schaumanin linnaa ja ajattelin ties kuinka monennen kerran, kuinka hauskaa olisi päästä jonain päivänä pelaamaan tennistä ullakon tenniskentälle. Lakatulla puulattialla, jolla ilmeisesti Kalle-Kustaakin on pelannut joskus Jyväskylässä käydessään, kun tönöön majoittui. Rakennus tuli mieleen, kun äskettäin katsoin vanhan Kirjamaa-ohjelman, jossa Pirjo Hassinen käyskenteli haastattelijan kanssa tuossa linnan nurmikolla ja kertoi kuinka hänen Kuninkaanpuisto-romaaninsa miljöö oli saanut inspiraatiota juuri tästä rakennuksesta. Hassinen oli kuitenkin muunnellut tiloja romaanissa omiin tarpeisiinsa. Linnan toiselta puolelta oli kaadettu puita, sisäänkäynti näkyi radan puolelta paremmin, ja piha-alueella oli useampi auto parkissa. Mitä ilmeisimmin remontti on jo käynnissä. Toivon, että pääsen joskus näkemään rakennuksen ihan sisältä. Olisi mukavaa kulkea myös ihan luvan kanssa tuossa Jyväsjärven puoleisella nurmikolla. Kurkistin kuusiaidan läpi kävelytieltä ja huomasi...