Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: Lutakon ledejä

Keskiviikkoillan valopilkkuna on opastettu kävelykierros Lutakon valaistuskohteisiin ja LED-puistoon, vetäjänä Valon kaupungin koordinaattori Annukka Larsen. Jyväskylän Valon kaupunki -hankkeen saattaisi luulla vain edistävän inspiroivaa valon käyttöä kaupunkimaisemassa, mutta pohjimmiltaan kyse on energiatehokkuuden parantamisesta.

Lutakon LED-puisto esittelee energiapihejä valaistusratkaisuja alueen "tavallisen" valaistuksen keskellä. Ulkovalaisimien eroja pääsee näin kokemaan ihan aidossa ympäristössä. Eli kerrostalojen välisillä parkkipaikoillakin voi verrata, millainen on oranssinhehkuinen valaistus verrattuna erisävyisiin ja -tehoisiin, testauksessa oleviin led-valaisimiin! Siihen ei esite ulkovalaisimista pysty.
Esimerkiksi taloyhtiön ulkovalaistusasioita miettivien kannattaa tehdä kävelyretki Lutakon alueelle ja käydä havainnoimassa valaisimia niin valaistus- ja energiatehokkuuden, valaistuksen värisävyn ja toki myös niiden ulkonäön katsastamisen merkeissä. Led-valaisinten joukossa on sekä perinteisemmän henkisiä että enemmän designattuja tuotteita. Kuten tämä pyhimyskehän näköinen yksilö. Mitähän ovatkaan sen lumen- tai kelvin-luvut tai värintoistoindeksi?
Larsen kertoo kierroksen ohessa havainnollisesti valaisimien tehosta ja siitä, miten suuria eroja energiankulutuksessa on ledien hyväksi, joissa niissäkin on eroja eri mallien välillä. LED-puiston esitteeseen merkityt esittelyvalaisimet ovat paikallaan 30.9.2014 saakka, minkä jälkeen mukana olevat Lutakon taloyhtiöt voivat joko ottaa alkuperäiset, nyt varastossa olevat valaisimet takaisin tai lunastaa testikappaleet itselleen. Mutta monet led-valaisimista ovat paikallaan jäädäkseen, ovathan ne osa alueen pysyviä valaistuskohteita. Kuten nämä Rantaraitin pollarivalaisimet.
Jätän opastetun led-valaisinkierroksen aikana kameran rauhaan ja palaan sen päätyttyä ledien maailmaan omine nokkineni. Larsen oli aivan oikeassa siinä, että kierroksen jälkeen katsoo varmasti sekä valaisimia että itse valaistusta aivan eri tavalla kuin aiemmin. Tuolla on vanhoja elohopeahöyrylamppuja, tuossa ledejä. Ja kuinka eloisalta näyttääkään valojen juovittama kävelytie!
Lutakonpuiston punerva kiipeilyseinä näyttää iltavalaistuksessa lähinnä taideteokselta.
Lutakonpuiston Jyväsjärven puoleisen pään valaistut puut ovat kuin taideteoksia nekin. Sen sijaan Marja Kolun Rastatukkainen soffa on ikään kuin unohtunut valaista, mutta sen viereinen Aatamin puraisu-omenamosaiikki on sentään saanut valokorostuksen.
Yhdellä Lutakon kerrostaloista on ylös asti yltävä julkisivuvalaistus. Ja tänä kuutamoiltana myös jylhempi spottivalaistus ylhäältä päin.
Kävelen kerrostalojen katveesta Rantaraittia pitkin takaisin sataman puolelle, missä Kotakahvilasta hohtaa edelleen elävä tuli, kaiken tämän sähkövalon vastapainoksi. Se on minulle vastustamaton kutsu ja astun hetkeksi sisälle. On menossa kahviloitsijoiden spesiaaliviikko, jolloin yrittäjäparivaljakko yöpyy kodassa. Kohta kourassani on mehumuki ja turinoimme hetken. Tuntuu ylelliseltä olla avotulen äärellä näin keskustassa! Jyväskylän lähirantoja kun ei ole tulipaikoilla siunattu... Hyvät yöt kodalle!
Sataman alueella pysähdyn katsomaan opastetulla kierroksella aiemmin ohitettuja kohteita tarkemmin. Satamakioskirakennus on todella kaunis leditettynä ja valaisee samalla myös ympäristöään.
Rantaraitin valaisimissa on sekä korkeita että matalia - niiden osalta voi kiinnittää huomiota siihen, minkä verran mitkäkin valaisimet häikäisevät.
Kun muutama ilta sitten kävelin Jyväsjärven toisella puolella, mietin miksi "valoraidat" sataman rannan reunuksessa olivat niin hajallaan. Tähän veden rajaan on kiinnitetty noin 300 metrin pituudelta nauhamaisena valaisevia ledejä, mutta tänään paljastui, että vain pari pätkää niistä toimii tällä hetkellä kuten oli suunniteltu.
Oikaisen osittain hämärän maiseman halki Lutakonaukiolle, jota ei ei ole valaistu keskeltä - ainoastaan rakennusten kohdilta reunoilta, jotta kulku ohjautuisi valojen luo. Silmät tottuvat nopeasti kuitenkin aina nopeasti hämärään, joten täällä näkee kulkea missä vain. Kun katsoo aukiota reunustavia rakennuksia, joiden ulkoseinät on valaistu, voi miettiä miltä tässä näyttäisi jos sen sijaan vain niiden ikkunoista loistaisi valo sieltä, täältä.
Lutakonaukion hämärämpään kiveykseen on heijastettu ruostepeitteisistä valotolpista hauskoja muotoja - valotaidetta.
Katulaatoitus herää kummasti eloon näinkin pienestä. Miltähän tämä näytti silloin, kun kiveystä peitti lumi? Ainakin nyt on kontrastia enemmän.
Paviljonki-hotellin edessä on jännä, kaareva katos, jota ei heti edes älyä valoteokseksi. Olin aiemmin pitänyt sitä "vain" katoksena, mutta näiltä nurkilta alkaneen opastetun kävelyn ansiosta osaan katsoa ylöspäin ja seurata hienokseltaan tapahtuvaa valaistuksen muuttumista. Katoksen valaistus saattaa vielä elää tästä, joten täytyy pitää sitä silmällä, kun kulkee alueen halki pimeään aikaan. Samoin toki muutakin Valon kaupungin valokohteita!

Kommentit

  1. Jyväskylässä osataan nuo valaistusjutut. Mutta kotakahvilan nuotion hehku on parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minua riemastutti kun näin nuotion loimottavan kodan ikkunasta! Kotakahvila on ollut avoinna lähinnä talviviikonloppuisin, päiväsaikaan. Tällaisia elävän tulen taukopaikkoja saisi olla enemmänkin ulkoilijoiden iloksi.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la