Jyväskylä: Lutakon ledejä

Keskiviikkoillan valopilkkuna on opastettu kävelykierros Lutakon valaistuskohteisiin ja LED-puistoon, vetäjänä Valon kaupungin koordinaattori Annukka Larsen. Jyväskylän Valon kaupunki -hankkeen saattaisi luulla vain edistävän inspiroivaa valon käyttöä kaupunkimaisemassa, mutta pohjimmiltaan kyse on energiatehokkuuden parantamisesta.

Lutakon LED-puisto esittelee energiapihejä valaistusratkaisuja alueen "tavallisen" valaistuksen keskellä. Ulkovalaisimien eroja pääsee näin kokemaan ihan aidossa ympäristössä. Eli kerrostalojen välisillä parkkipaikoillakin voi verrata, millainen on oranssinhehkuinen valaistus verrattuna erisävyisiin ja -tehoisiin, testauksessa oleviin led-valaisimiin! Siihen ei esite ulkovalaisimista pysty.

Esimerkiksi taloyhtiön ulkovalaistusasioita miettivien kannattaa tehdä kävelyretki Lutakon alueelle ja käydä havainnoimassa valaisimia niin valaistus- ja energiatehokkuuden, valaistuksen värisävyn ja toki myös niiden ulkonäön katsastamisen merkeissä. Led-valaisinten joukossa on sekä perinteisemmän henkisiä että enemmän designattuja tuotteita. Kuten tämä pyhimyskehän näköinen yksilö. Mitähän ovatkaan sen lumen- tai kelvin-luvut tai värintoistoindeksi?

Larsen kertoo kierroksen ohessa havainnollisesti valaisimien tehosta ja siitä, miten suuria eroja energiankulutuksessa on ledien hyväksi, joissa niissäkin on eroja eri mallien välillä. LED-puiston esitteeseen merkityt esittelyvalaisimet ovat paikallaan 30.9.2014 saakka, minkä jälkeen mukana olevat Lutakon taloyhtiöt voivat joko ottaa alkuperäiset, nyt varastossa olevat valaisimet takaisin tai lunastaa testikappaleet itselleen. Mutta monet led-valaisimista ovat paikallaan jäädäkseen, ovathan ne osa alueen pysyviä valaistuskohteita. Kuten nämä Rantaraitin pollarivalaisimet.

Jätän opastetun led-valaisinkierroksen aikana kameran rauhaan ja palaan sen päätyttyä ledien maailmaan omine nokkineni. Larsen oli aivan oikeassa siinä, että kierroksen jälkeen katsoo varmasti sekä valaisimia että itse valaistusta aivan eri tavalla kuin aiemmin. Tuolla on vanhoja elohopeahöyrylamppuja, tuossa ledejä. Ja kuinka eloisalta näyttääkään valojen juovittama kävelytie!

Lutakonpuiston punerva kiipeilyseinä näyttää iltavalaistuksessa lähinnä taideteokselta.

Lutakonpuiston Jyväsjärven puoleisen pään valaistut puut ovat kuin taideteoksia nekin. Sen sijaan Marja Kolun Rastatukkainen soffa on ikään kuin unohtunut valaista, mutta sen viereinen Aatamin puraisu-omenamosaiikki on sentään saanut valokorostuksen.

Yhdellä Lutakon kerrostaloista on ylös asti yltävä julkisivuvalaistus. Ja tänä kuutamoiltana myös jylhempi spottivalaistus ylhäältä päin.

Kävelen kerrostalojen katveesta Rantaraittia pitkin takaisin sataman puolelle, missä Kotakahvilasta hohtaa edelleen elävä tuli, kaiken tämän sähkövalon vastapainoksi. Se on minulle vastustamaton kutsu ja astun hetkeksi sisälle. On menossa kahviloitsijoiden spesiaaliviikko, jolloin yrittäjäparivaljakko yöpyy kodassa. Kohta kourassani on mehumuki ja turinoimme hetken. Tuntuu ylelliseltä olla avotulen äärellä näin keskustassa! Jyväskylän lähirantoja kun ei ole tulipaikoilla siunattu... Hyvät yöt kodalle!

Sataman alueella pysähdyn katsomaan opastetulla kierroksella aiemmin ohitettuja kohteita tarkemmin. Satamakioskirakennus on todella kaunis leditettynä ja valaisee samalla myös ympäristöään.

Rantaraitin valaisimissa on sekä korkeita että matalia - niiden osalta voi kiinnittää huomiota siihen, minkä verran mitkäkin valaisimet häikäisevät.

Kun muutama ilta sitten kävelin Jyväsjärven toisella puolella, mietin miksi "valoraidat" sataman rannan reunuksessa olivat niin hajallaan. Tähän veden rajaan on kiinnitetty noin 300 metrin pituudelta nauhamaisena valaisevia ledejä, mutta tänään paljastui, että vain pari pätkää niistä toimii tällä hetkellä kuten oli suunniteltu.

Oikaisen osittain hämärän maiseman halki Lutakonaukiolle, jota ei ei ole valaistu keskeltä - ainoastaan rakennusten kohdilta reunoilta, jotta kulku ohjautuisi valojen luo. Silmät tottuvat nopeasti kuitenkin aina nopeasti hämärään, joten täällä näkee kulkea missä vain. Kun katsoo aukiota reunustavia rakennuksia, joiden ulkoseinät on valaistu, voi miettiä miltä tässä näyttäisi jos sen sijaan vain niiden ikkunoista loistaisi valo sieltä, täältä.

Lutakonaukion hämärämpään kiveykseen on heijastettu ruostepeitteisistä valotolpista hauskoja muotoja - valotaidetta.

Katulaatoitus herää kummasti eloon näinkin pienestä. Miltähän tämä näytti silloin, kun kiveystä peitti lumi? Ainakin nyt on kontrastia enemmän.

Paviljonki-hotellin edessä on jännä, kaareva katos, jota ei heti edes älyä valoteokseksi. Olin aiemmin pitänyt sitä "vain" katoksena, mutta näiltä nurkilta alkaneen opastetun kävelyn ansiosta osaan katsoa ylöspäin ja seurata hienokseltaan tapahtuvaa valaistuksen muuttumista. Katoksen valaistus saattaa vielä elää tästä, joten täytyy pitää sitä silmällä, kun kulkee alueen halki pimeään aikaan. Samoin toki muutakin Valon kaupungin valokohteita!