Jalkaisin

Hiiohei! Kahdesta edellisvuodesta poiketen Jyväskylän ympäristöluotsien Runotulet-tapahtuman vapaaehtoisporukka huokaisi helpotuksesta, kun lämpömittari olikin aiempaa lempeämmissä lukemissa loppiaisiltana 6.1.2018: vain muutama aste pakkasta. Edelliskertoina elohopea roikkui -20 pakkasasteen vilpoisammalla puolella... Tällä kertaa lumesta pystyi jopa muovailemaan lumipalloja lumilyhtyihin sekä runopolun opasteiksi että itse runopolulle. Kävin itse pykäämässä muutaman lumilyhtyviritelmän Helenantien varteen. Runotulet syttyivät samassa paikassa kuin aiemmin eli Kortepohjan Vehkalammenpuistossa, Variskukkulan tuntumassa. Jos Vehkalammenpuisto ei ole tuttu, se löytyy Wilhelm Schildtin kadun ja Taitoniekantien välimaastosta, Vehkahallin (eli kuplahallin) takaa. Vehkahallin edestä Taitoniekantielle johtaa Helenantie -niminen kevyen liikenteen väylä, jonka varresta pääsi pujahtamaan lumeen tallatulle polulle.  Variskukkulan rinteeseen oli sommiteltu värikkäitä minitel...

Olin käynyt Ilomantsin Kokonniemen kalmistossa aiemminkin - apua, onko siitä jo viisi vuotta?! -  mutta kun paikkakunnalle elokuisena kesäpäivänä jälleen saavuin, teki tuohon koskettavan kauniiseen niemeen mieli uudelleen. Kalmisto oli jättänyt minuun jännän jäljen, vaikka siellä ei omia omaisia olekaan. Ainakaan tiettävästi. Jo kävelymatka Pyhän Profeetta Elian kirkolta Kokonniemen kalmistoon on mitä viehättävin. Osittain pitkospuin varustettu polku toi elävästi mieleeni edellisen kävelyretken samassa maastossa; korean koivikon tunnelma oli entisellään. Polun varrella kukkivat vielä heinä-elokuun vaihteessa lukuisat kukkaset. Kalmiston aidan takana odotti ensimmäisenä Simana Sissosen grobu , jonka vierestä lähdimme kävelemään polkua pitkin kohti Kokonniemen kärkeä.  Metsäpolun vierestä pilkistivät siellä täällä hautakivet ja -ristit, kuin ne olisivat ihan luonnostaan löytäneet paikkansa puiden lomasta. Tai no, on siellä muutama aika suorassakin rivi...

Olin silmäillyt aamupalaa syödessäni menovinkkejä Etelä-Savon alueelta, kun paikallislehti sattui sopivasti hollille. Silmiin osui maininta Runopuistosta Savonlinnassa.  Kun myöhemmin päivällä poikkesin Savonlinnan Sulosaaressa, kävelysillan päässä sijaitsevaan Kalliolinnan Lettukahvilaan, oli siellä aikaa selvittää, mistä Runopuisto löytyisi. Kunhan nyt ensin sain leipäjuusto-vaahterasiirappilettuni popsittua. Hmm, Marja-Liisa Vartion nimikkopuistoa ei löytynyt Savonlinnan kartasta. No, Runopuiston ilmoitettiin löytyvän "Onnellisten polulta Savonlinnasalin ja Suruton -huvilan (entinen nukkemuseo) välimaastosta".  Onneksi myös osoite (Kylpylaitoksentie 2) löytyi lopulta, sillä vaikka muistin oikein, että Suruton on Kasinonsaarella, en olisi keksinyt, missä kohtaa Onnellisten polku sijaitsee. Siitäkään huolimatta, että Kasinonsaaria on joskus kutsuttu Onnellisten saariksi . Onnellisten polun sijainti Kylpylaitoksentien ja Koululahden välissä olevalla rantakaistaleel...

Jyväskylään taisi päästä syntymään uusi, pienimuotoinen loppiaisperinne vuosi sitten. Kaupungin ympäristöluotsit järjestivät silloin ihka ensimmäiset Runotulet Kortepohjassa, Vehkalammen puiston Variskukkulalla. Ajatuksena oli tuolloin tunnelmavalaista vähäksi aikaa tämä liki unohduksiin jäänyt pieni nyppylä näkyväksi ja tehdä tykö itse Vehkalammen puistoa, joka jää Vehkalammen jalkapallokentän ja kuplahallin katveeseen.  Variskukkulalla on iät ajat laskettu mäkeä ja melko kostean maapohjan omaavassa puistossakin kuljeskellaan jonkin verran, mutta koska väylät alueella ovat ihan aitoja pieniä polkuja eivätkä leveitä, kävelytien veroisia reittejä, jää alue lampineen helposti jopa huomaamatta. Vehkalammen kentän viereiseltä kävelytieltä puistoon pääsee helposti, mutta Taitoniekantien puolelta pitää ensin kipittää autotien yli (kävelytietä ei ole puiston puolella tietä) ja loikata sitten alas puistoon. Vehkalammen puiston puustoa harvennettiin 2016 aika tavall...

Muutaman hengen porukka Kortepohjassa tai sen lähellä asuvista Jyväskylän ympäristöluotseista sai ajatuksen, että jotain kivaa voisi keksiä Vehkalammen futiskentän ja kuplahallin takana piileskelevään Vehkalammenpuistoon.  Maastokatsastuksen jälkeen paikaksi valikoitu Variskukkula, joka on ollut monen lähialueen lapsen pulkkamäkenä lumisina talvina ja kynttiläpolku jalostui Runotulet -tapahtumaksi sydäntalven iltaan. Loppiaisen lämpötilaennuste alkoi hieman hirvittää, mutta päätimme pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Tuikkukynttilöiden käytöstä tosin oli pakko luopua, koska ne eivät pala kunnon pakkasella ulkona kuin hetken verran. Runotulien sytyttely alkoi hieman ennen iltakuutta ja olimme varustautuneet vilpoisaan keliin (noin -27 °C!) lämpimällä kerrospukeutumisella. Nautin itse erityisesti kaksien villasukkien ja huopatossujen lämmöstä. Ja lämpimän takkini hupun karvareunuksesta. Se on siinä juuri tällaisia talvi-iltoja varten! Runot nojasivat puunrunkohin ...

Metsäpolku, neulasten pehmentämä. Alkusyksyn päivä, vielä virkeän vihreä. Runoilijan polku lähtee lyhyen matkan päästä Multian kirkolta kohti Jukojärveä ja siellä sijaitsevaa Vuorelaa. Tämä polku oli luonnonrunoilijana tunnetun Einari Vuorelan (1889-1972) koulupolku. Löysin polun alkupään pienen etsimisen jälkeen, sillä reitille opastava viitta ei osunut silmiini autotien varresta, vaan vasta tien rinnalla kulkevan kärrytien pientareelta. Edessä oli noin yhdeksän kilometrin matka nykyään kirjailijakotina tunnettuun Vuorelaan ja toinen mokoma samaa reittiä takaisin. Siniset maalitäplät lupasivat opastaa minut perille. Ja kappas vaan, haalistuneet Keski-Suomen maakuntauran sininauhat siellä täällä puunrunkojen ympärillä paljastivat että olin yllättäen myös maakuntauralla. Alkumatkan hienossa kuusivoittoisessa metsässä (Hallinmäki) nautin eritoten huikeasta sammalmatosta ja sen hienoista värisävyistä. Vuorelan tuotanto ei ollut minulle entuudestaan tuttua kuin Vävy- runon verra...