Ilosofisessa Runopuistossa Savonlinnassa

Olin silmäillyt aamupalaa syödessäni menovinkkejä Etelä-Savon alueelta, kun paikallislehti sattui sopivasti hollille. Silmiin osui maininta Runopuistosta Savonlinnassa.  Kun myöhemmin päivällä poikkesin Savonlinnan Sulosaaressa, kävelysillan päässä sijaitsevaan Kalliolinnan Lettukahvilaan, oli siellä aikaa selvittää, mistä Runopuisto löytyisi. Kunhan nyt ensin sain leipäjuusto-vaahterasiirappilettuni popsittua.

Hmm, Marja-Liisa Vartion nimikkopuistoa ei löytynyt Savonlinnan kartasta. No, Runopuiston ilmoitettiin löytyvän "Onnellisten polulta Savonlinnasalin ja Suruton-huvilan (entinen nukkemuseo) välimaastosta".  Onneksi myös osoite (Kylpylaitoksentie 2) löytyi lopulta, sillä vaikka muistin oikein, että Suruton on Kasinonsaarella, en olisi keksinyt, missä kohtaa Onnellisten polku sijaitsee. Siitäkään huolimatta, että Kasinonsaaria on joskus kutsuttu Onnellisten saariksi. Onnellisten polun sijainti Kylpylaitoksentien ja Koululahden välissä olevalla rantakaistaleella pitää tietää, sillä sitä ei ole merkitty Savonlinnan opaskarttaan...

Mutta löytyihän se oikea paikka, seuraamalla Kylpylaitoksentietä, jonka vieressä rannan puolella kulkee kävelytie. Se Onnellisten polku. Kapea rantakaistale leveni pikku puistoksi ennen Suruton-huvilaa; siinä siis se Marja-Liisa Vartion puisto, joka oli saanut toiseksi (tilapäiseksi) nimekseen Runopuisto. Puiston laidalla tulivat vastaan ensimmäiset tuulessa lepattavat runot.

Värikkäät viirit ja laminoituina hieman jäykemmin lepattavat runot oli ripustettu puiden väleihin kuin pyykkinaruille. Puhtaaksi kirjoitettua tekstiä...  Runopuiston tekijöiksi ilmoittautunut ILOSOFIT-työryhmä oli valinnut mukaan ihastuttavan kokoelman runoja, niin savonlinnalaisilta kuin muilta sananikkareilta, kuten Aleksis Kiveltä.

Mukana oli itseoikeutetusti myös Marja-Liisa Vartio upealla runollaan Auringon leivät.

Ryhmä julisti tervetulotoivotuksessaan Runopuistoon, että ilosofia on ilon viisautta.
Vaikka useimmat runot olivatkin esillä vain suomeksi, oli osa teksteistä käännetty myös muille kielille (englanti, saksa, venäjä). Ilosofien runopuisto olikin englanninkieliseltä nimeltään Poetry Park of Joyology.

Pysähdyin jokaisen runotarinan ääreen hetkeksi ja antauduin lukemaan. Hymy karehti huulilla kerran, toisen, kolmannenkin. Sanat maistuivat. Runopuiston lukuisat sanataiturit, kuten Kirsi Suokas, Liisa Hukkanen ja Anneli Pääkkönen saivat sen aikaan.

Mietin, että monesti olin kuvittanut leveät lankut jalkapohjillani, kuten Eila Tikkanen. Asta Siekkinen leikitteli loistavasti sanoilla, Sonja Tirkkonen-Condit pelasi kielipeliä.  Raimo Ruusuvuori maalasi eteeni miehen - ja naisen.

Mikä viehättävä runotuokio! Ja mikä viehko pieni puisto. On kyllä hienoa, että runoilijana ja romaanikirjailijana tunnettu Marja-Liisa Vartion (1924-1966) on saanut nimikkopuiston aivan Savonlinnan keskustan ja kylpylän kupeesta, veden ääreltä. Vartio (o.s. Sairanen) kuoli Savonlinnassa ja hänet on myös haudattu kaupungin hautuumaalle.

Kiveen kiinnitetty muistolaatta kertoi, että Savonlinnan kaupunki perusti puiston Vartion elämäntyön kunniaksi, kun hänen esikoisteoksensa julkaisusta oli kulunut 50 vuotta.  Suomenpihlaja on kasvanut mittaa elokuusta 2002 alkaen - "Pesäpuu pesäpuu - lintujen pysähdyspaikka - kevättä kevättä viemään."

Myönnän sumeilematta, että poistuin Runopuistosta hilpein mielin ja sellaisin ajatuksin, että täytyy ottaa useammin runokirja kouraan. Ja lukea muutama runo ihan rauhassa. Kiitos Ilosofeille!

P.S. Runopuistoon pääsee tutustumaan Savonlinnassa vielä/enää 15.8.2017, minkä jälkeen runot poistunevat paikalta. Toivottavasti Ilosofit-työryhmä tempaisee joskus uudelleen samassa hengessä!