Jalkaisin

Pääosin Rantasalmen kunnan alueella sijaitsevan Linnansaaren kansallispuiston ihanuuksiin voi tutustua erinomaisesti myös talvella. Retkiluistelurataa pidetään kunnossa keliolosuhteiden mukaan, joten niin Oravista kuin Porosalmen (Järvisydämen) suunnasta voi parhaimmillaan kiitää liukkaastikin kansallispuiston pääsaareen. Yhdellä aiemmalla talvireissulla kävelin pääsaareen Oravista jäitä pitkin ,  kun reittiä (5 km) ei ollut vielä ehditty aurata tuiskun jäljiltä, mutta sekä viime talvena että tällä kertaa oli kelinhaltija suosiollinen ja pääsin Linnansaareen suosikkipelilläni, potkukelkalla. Lumikengät lähtivät matkaan nyöritettyinä kelkkaan kiinni. Saatuani alkulämmöt potkuria potkiessa oli mukava istahtaa ensin alas Linnansaaren tulipaikalle paistamaan makkaraa. Koska matkassa oli myös muutama ruisleipäviipale tulilla paahdettavaksi, syntyi uusi välipalaherkku: makkaraleipä! Jälkiruuaksi kävin potkuriseuralaiseni kanssa nauttimassa makoisan letun Linnansaaren lettukahvilassa

Pidemmän kävelylenkin kaipuu toi minut jalkaisin kotoa saakka Vaajakoskelle, missä haikailin teekupposta Naisssaaren kahvilassa. Huono tuuri! Kahvila kiinni 27.2. saakka! Niinpä jouduin jatkamaan Kanavuoren luontopolulle , kävelyretken jyrkkämaastoisimmalle osuudelle, ilman kaipaamaani välipalaa. Kävelin Naissaaresta voimalan ja vesiuoman vieritse Kanavuoren juurelle, luontopolun lähtöpaikkaan. En oikeastaan edes uskonut, ettei luontopolulla olisi ollut jo kulkijoita (lumisateesta huolimatta), joten auki tallattu polku odotti kutsuvana. Varoituskyltit (VARO jyrkänteitä / liukkaita kallioita / louhikkoja) ovat paikallaan ja luontopolkuilijoita avitetaan paikoin paitsi puuportailla, myös köysikaiteella. Talvikunnossapitoa ei rappusilla todellakaan ole, joten myös omien kenkien pidosta on syytä huolehtia itse. Kiittelin sitä, että olin varustautunut jäänastoin, sillä Kanavuoren polku on tunnettu jyrkkyydestään ja jyrkällä polulla liukkaus on vielä pahempi juttu. Liuku voi yllättä

Haukanniemi - yllättävän lähellä. Niin voisi tuon asvaltilta ja rakentamiselta varjeltuneen kolkan summata, mainostekstiä lempeästi taivuttaen. Päätimme pienellä ympäristöluotsiporukalla tehdä kävelyretken Haukanniemen kärkeen, sillä kaikki meistä eivät olleet siellä käyneet. Jyväskylän kaupunki teki vuonna 1987 - kaupungin 150-vuotissyntymäpäivän hengessä - päätöksen, että Haukanniemestä tehdään "juhlapuisto". Vuosien saatossa ajatusta on pidetty edelleen hengissä, mutta alue on edelleen jokseenkin samanlainen kuin tuolloin, liki 30 vuotta sitten. Peltoa viljellään, Haukanniemen metsässä ja niemen ympäri risteilee polkuja, joita ei ole erikseen rakennettu. Virkistysalueella on tehty myös jonkin verran metsätöitä. Suunnitelmia alueen kehittämiseksi on toki tehty ja heitelty ilmaan, kuten kävelysillan rakentaminen Haukanniemestä Laajavuoren puolelle; katsotaan, mitä tulee toteutumaan ja milloin. Entä mitkä ihmeen ympäristöluotsit ? Olemme luonto- ja ympäristöasioista

Ai pyry? Olin kiinnittänyt huomiota vain siihen, että oli kiva, pieni pakkanen ja sonnustauduin kävelemään hidasvauhtisen lenkin Jyväsjärven ympäri kiertävällä rantaraitilla. Hölläsin koko järven kiertämisestä sen verran, että tulin Lutakosta järven yli Kuokkalan siltaa pitkin ja päätin jättää Mattilanniemen pään kiertämättä. Kun olin "kesälaitumen" eli lampaiden valtakuntana eräinä kesinä olleen niityn kohdalla, tiesin jo, että tulen pitämään pipon päässä koko kävelylenkin ajan. Sen verran lunta vihmoi taivaalta ja naama sai osansa ihoa virkeänä pitävistä lumipistoista. Vähävärisessä, harvasävyisessä maisemassa ei ollut juurikaan liikennettä. Jokunen juoksulenkkeilijä, ei samaan suuntaan kiertäviä kävelijöitä kuin pari koiranulkoiluttajaa, jotka kääntyivät hekin pian pois. Äijälän sillan jälkeen käännyin suoralta reitiltä polulle kohti asuntomessualuetta, mutta sen edelleen uutuuttaan hohtavia taloja kiinnostavampi on Rauhaniemi, jota Hartwig Reuter rakkaudella kunn