Pyrykävelyllä, Jyväskylä

Ai pyry? Olin kiinnittänyt huomiota vain siihen, että oli kiva, pieni pakkanen ja sonnustauduin kävelemään hidasvauhtisen lenkin Jyväsjärven ympäri kiertävällä rantaraitilla. Hölläsin koko järven kiertämisestä sen verran, että tulin Lutakosta järven yli Kuokkalan siltaa pitkin ja päätin jättää Mattilanniemen pään kiertämättä.

Kun olin "kesälaitumen" eli lampaiden valtakuntana eräinä kesinä olleen niityn kohdalla, tiesin jo, että tulen pitämään pipon päässä koko kävelylenkin ajan. Sen verran lunta vihmoi taivaalta ja naama sai osansa ihoa virkeänä pitävistä lumipistoista. Vähävärisessä, harvasävyisessä maisemassa ei ollut juurikaan liikennettä. Jokunen juoksulenkkeilijä, ei samaan suuntaan kiertäviä kävelijöitä kuin pari koiranulkoiluttajaa, jotka kääntyivät hekin pian pois.

Äijälän sillan jälkeen käännyin suoralta reitiltä polulle kohti asuntomessualuetta, mutta sen edelleen uutuuttaan hohtavia taloja kiinnostavampi on Rauhaniemi, jota Hartwig Reuter rakkaudella kunnostaa. Rauhaniemen pihapiiri jää navetan taakse, mutta jo navetta on mahtavan kaunis yksityiskohtineen. Aurinkoa pilviseen talvipäivään!

Jyväsjärven rannassa Pekka Jylhän Puutarhurin taivas -veistoksen porkkana ja kastelukannu tulevat värikkäinä esiin maisemasta näin talvella vielä paremmin kuin kesällä! Talviporkkanalla on ikivihreät naatit.

Leikin ajatusleikkiä. Entä jos sininen kastelukannu olisi samalla suihkulähde? Silloin tähän muodostuisi kovalla pakkasella jääputous...

Olin tyytyväinen, että olin valinnut jalkaan huopatossut. Lämpötila oli onneksi vielä pakkasen puolella eli huopatossukeli. Nahkakengissä varpaat palelevat paljon herkemmin; perinteinen huopa on talvitöppösten materiaalina aivan eliittiä; jalat pysyvät lämpiminä ja askel on kevyt. 

Lumipyry oli sen verran sankka, että näkyvyys järven yli oli lievästi sanottuna heikko. Vastarannan muoto erottui lumisateen takaa vain vaivoin, eikä normaalisti Maailmanpylvään luota näkyvä Laajavuori hyppyrimäkineen ilmoittanut itsestään yhtään.

Rauhalahden sulassa vedessä räpiköivät yksittäiset sorsat känisivät äänekkäästi. Keskinäistä suukopua vai valitusta tarjolla olevan ruuan laadusta tai määrästä? Ota niistä nyt selvä.

Talvi-iltapäivän haalea valo alkoi laimeta, sulaa hämärään, joka ei Jyväskylässä muutu koskaan aidoksi pimeydeksi. Kiitos katuvalojen hehkun, joka luo valopilven kaupungin ylle. Moottoritien mökä  kierähti korvien ohitse, vauhdilla sivuitseni kiitävät valokeilat häikäisivät hetkisen. Lutakon suunnalta erottui harvojen valopisteiden täplittämä aavekaupungin siluetti.

Pyrykävelyllä ei tarvinnut väistellä toisia kulkijoita. Meille harvoille kävellen tai juosten kulkijoille riitti tilaa, samoin mietteille, joita laiskemmalla vauhdilla kulkiessa on muutenkin mukava päässä pyöritellä. Niin kutsutulla huonolla kelillä ei ehkä tule häikäistyttyä reitin kauneudesta, mutta maisema voi silti saada kiinnostavia, uusia muotoja, ja kulkija voi keskittyä itse kävelyn tasaiseen rytmiin, antaa jalkojen viedä ja ajatusten lentää.

Ja lumen kertyä tasaiseksi kuorrutteeksi pipon pintaan.