Siirry pääsisältöön

Pyrykävelyllä, Jyväskylä

Ai pyry? Olin kiinnittänyt huomiota vain siihen, että oli kiva, pieni pakkanen ja sonnustauduin kävelemään hidasvauhtisen lenkin Jyväsjärven ympäri kiertävällä rantaraitilla. Hölläsin koko järven kiertämisestä sen verran, että tulin Lutakosta järven yli Kuokkalan siltaa pitkin ja päätin jättää Mattilanniemen pään kiertämättä.

Kun olin "kesälaitumen" eli lampaiden valtakuntana eräinä kesinä olleen niityn kohdalla, tiesin jo, että tulen pitämään pipon päässä koko kävelylenkin ajan. Sen verran lunta vihmoi taivaalta ja naama sai osansa ihoa virkeänä pitävistä lumipistoista. Vähävärisessä, harvasävyisessä maisemassa ei ollut juurikaan liikennettä. Jokunen juoksulenkkeilijä, ei samaan suuntaan kiertäviä kävelijöitä kuin pari koiranulkoiluttajaa, jotka kääntyivät hekin pian pois.
Äijälän sillan jälkeen käännyin suoralta reitiltä polulle kohti asuntomessualuetta, mutta sen edelleen uutuuttaan hohtavia taloja kiinnostavampi on Rauhaniemi, jota Hartwig Reuter rakkaudella kunnostaa. Rauhaniemen pihapiiri jää navetan taakse, mutta jo navetta on mahtavan kaunis yksityiskohtineen. Aurinkoa pilviseen talvipäivään!
Jyväsjärven rannassa Pekka Jylhän Puutarhurin taivas -veistoksen porkkana ja kastelukannu tulevat värikkäinä esiin maisemasta näin talvella vielä paremmin kuin kesällä! Talviporkkanalla on ikivihreät naatit.
Leikin ajatusleikkiä. Entä jos sininen kastelukannu olisi samalla suihkulähde? Silloin tähän muodostuisi kovalla pakkasella jääputous...
Olin tyytyväinen, että olin valinnut jalkaan huopatossut. Lämpötila oli onneksi vielä pakkasen puolella eli huopatossukeli. Nahkakengissä varpaat palelevat paljon herkemmin; perinteinen huopa on talvitöppösten materiaalina aivan eliittiä; jalat pysyvät lämpiminä ja askel on kevyt. 
Lumipyry oli sen verran sankka, että näkyvyys järven yli oli lievästi sanottuna heikko. Vastarannan muoto erottui lumisateen takaa vain vaivoin, eikä normaalisti Maailmanpylvään luota näkyvä Laajavuori hyppyrimäkineen ilmoittanut itsestään yhtään.

Rauhalahden sulassa vedessä räpiköivät yksittäiset sorsat känisivät äänekkäästi. Keskinäistä suukopua vai valitusta tarjolla olevan ruuan laadusta tai määrästä? Ota niistä nyt selvä.
Talvi-iltapäivän haalea valo alkoi laimeta, sulaa hämärään, joka ei Jyväskylässä muutu koskaan aidoksi pimeydeksi. Kiitos katuvalojen hehkun, joka luo valopilven kaupungin ylle. Moottoritien mökä  kierähti korvien ohitse, vauhdilla sivuitseni kiitävät valokeilat häikäisivät hetkisen. Lutakon suunnalta erottui harvojen valopisteiden täplittämä aavekaupungin siluetti.

Pyrykävelyllä ei tarvinnut väistellä toisia kulkijoita. Meille harvoille kävellen tai juosten kulkijoille riitti tilaa, samoin mietteille, joita laiskemmalla vauhdilla kulkiessa on muutenkin mukava päässä pyöritellä. Niin kutsutulla huonolla kelillä ei ehkä tule häikäistyttyä reitin kauneudesta, mutta maisema voi silti saada kiinnostavia, uusia muotoja, ja kulkija voi keskittyä itse kävelyn tasaiseen rytmiin, antaa jalkojen viedä ja ajatusten lentää.

Ja lumen kertyä tasaiseksi kuorrutteeksi pipon pintaan.

Kommentit

  1. Jo vain tuosta kannusta tulisi upea vesiaihe ja talvella jääputous! Loisto idea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kannuhan saisi näppärästi vetensä viereisestä Jyväsjärvestä...

      Poista
  2. Aika lailla samanlaiseen keliin täytyisi lähteä, jos meinaa kuvia ottaa. Meillä ei oo edes tuollaisia värikkäitä taideteoksia tähdättäväksi! :) Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein kaipaan sitä pyryä, kun eilen oli kuitenkin pakkasta! Vaan samapa tuo, kohta termari ja laskiaispullaeväs reppuun (nuotiolla poltettava pullakotelo syntyi kahden munakennon puolikkaista) & lähiretkelle!

      Iloista laskiaissunnuntaita ja ulkoilua :)

      Poista
  3. Moi!
    Tuo viimeinen kuva on kyllä todella upea!
    t. Tiina
    tiinanpatikointi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina. Harmittelin, että ei ollut "oikea kamera" mukana, vaan ainoastaan vanha ja kylmässä nopsaan jähmettyvä kännykkä!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la