Jalkaisin

Tikkakoski, kiitos! Seuraava kävelyretkeni alkoi taas superhelposti: astuin Jyväskylässä paikallisbussiin (jyväskyläläisittäin siis linkkiin ) ja matkasin sillä Tikkakoskelle. Retkieväsostosten jälkeen lähdin matkaan kohti Uuraisia. Ensimmäiseksi käännyin Kirkkokadulle, jonka varrella poikkesin Tikkakosken Monipalvelupisteessä, josta löytyy muun muassa nuorisotila, laboratorio, neuvola ja kirjasto. Joskohan kirjastolta selviäisi, missä kohtaa se Tikkakosken koski itse asiassa on? Kysymys oli liian paha vuorossa olleelle kirjastonhoitajalle, joten lopputuloksena oli, että yrittäisin törmätä koskeen omin neuvoin. Kirkkokadun varrelta löytyi tietenkin Tikkakosken kirkko. Pian kirkon jälkeen käännyin Kirkkokadulta vasemmalle, kohti Hietajärvestä laskevaa Autiojoen uomaa ja sen vartta myötäilevää rantareittiä. Tummansinisellä sillankaiteella yksinäinen keltainen koivunlehti loisti kuin syysaurinko. Jokipuisto oli tosi suloinen! Miksiköhän en ollut käynyt täällä aiemmin? Vehreässä jokipui...

Jyväskylässä Jyväskylä, kotikaupunkini. Yksi kaupungin keskeisistä maamerkeistä on Harju ja sen huipulla sijaitseva Vesilinnan näkötorni. Ennen kuin jatkoin matkaa Jyväskylästä pohjoiseen päin, ehdin käväistä tällä ”tauolla” viettää arkea ja käydä esimerkiksi katselemassa maisemia Harjun laelta. Harjun portaat (joko alhaalta tai täältä ylhäältä päin) on yksi tyypillisimmistä Jyväskylä-kuvista. Kesällä portaita piristävät värikkäät kukkaistutukset. Talvella näkymä on parhaimmillaan kovalla pakkasella, kun huurtuneet puut kehystävät rappusia. Ja itsenäisyyspäivän iltana, kun partiolaiset valaisevat portaat ulkotulilla. Harjun näkötornin ylimmältä näköalatasanteelta näkee mahtavasti yli koko kaupungin. Esimerkiksi Tuomiojärvelle, jonka takana (vasemmalla) kohoaa Laajavuori mäkihyppytorneineen, tai Viitaniemeen, jonka oma maamerkki on Alvar Aallon suunnittelema Viitatorni (”Torahammas”). Mitähän kautta jatkaisin matkaa Tikkakoskelle, Tuomiojärven länsi- vai itäpuolta? Matkaan – kotiovel...

Tikkakosken Seitsemän kukkulan luontopolun lähtöpaikka on Luonetjärventien alkupäässä, parkkipaikan laidalla. Niiltä nurkilta lähtee alueelle risteilemään jos jonkinlaista polkua. Yritän aluksi selvitellä reittiä lähimmältä ilmoitustaululta, mutta siitä tuntuu löytyvän lähinnä kaikkea mahdollista muuta: autokoulun mainos, mopolla ajo kielletty, koirahiihtovuorot, latuohjeet.   Latukartta ei kuitenkaan auta tällä kelillä. Siispä etsin kännykällä netistä Seitsemän kukkulan luontopolun kartan ja sen avulla nopeasti varmistuu, että polun aloituspiste löytyy vain muutaman askeleen päästä. Seisonkohan nyt ensimmäisellä kukkulalla?  Siltä vaikuttaa, koska polku lähtee tästä jyrkästi alaspäin. Heleä auringonpaiste antaa lupauksen mukavasta luontokävelystä, mutta kulkiessani rinnettä alas moottorin pärinä lisääntyy.  Ensin vilahtaa alatietä ohi yksi mönkijällä kiihdyttelijä, sitten toinen... Ensimmäisessä rastitaulussa sanotaan, että maasto on runsaan käytön vuoks...