Jalkaisin

Ilomantsinjärvi välkehtii viileänä mutta kutsuvana iltapäivän auringossa, joka häikäisee ihan tosissaan. Aikaisemmin rantapolkua varjosti tuuhea kuusikko satumetsäsammalineen, mutta harvennusten jäljiltä maisema on nyt aukeampi. Tie johtaa hotellin ja asvalttitien tuntumaan, vaan yläpuolinen rinne ja sinne niitetty polku houkuttaa paljon kovapohjaista väylää enemmän. Muutama jänöjussi loikkii ja pysähtelee syömään heinikossa, pienen metsälämpäreen laidalla. Kun katson riiheä ja sitä ympäröivää avaraa, voikukkien täplittämää niittyä, tuntuu jälleen kerran, että olen astunut ajassa roimasti taaksepäin. Ehkäpä johonkin Suomi-filmien aikakauteen. Tuuli suhisee lempeästi ympärilläni. Olisipa nyt mukana eväskori, jonka kera heittäytyä niitylle loikoilemaan! Rinneniityn toisella puolella seisoo kauniisti harmaantunut ortodoksinen risti sen muistoksi, että tällä vaaralla sijaitsivat Ilomantsin ensimmäiset ortodoksikirkot aina 1400-luvulta vuoteen 1794. Samalla vaaralla olivat myös pit...

Avaan valkoisen puuportin hakasen ja astun Ilomantsin Kokonniemen kalmistoon. Käännyn vasempaan ohjaavalle polulle, kiertääkseni kalmistoniemen myötäpäivään. Ketään toista kulkijaa ei ole liikkeellä; olen yksin ikilepoa nukkuvien maalla. Kokonniemen kalmisto on ortodoksinen hautausmaa. Kiinnitän ensimmäisenä huomion kauniisti koristettuun puiseen hautaristiin, jonka poikkipuuhun on solmittu vainajaa muistaen kapea pellavainen liina, tuulipaikka .  Joku on lunastanut ja reunustuttanut kivillä hyvinkin laajan hauta-alueen oman suvun käyttöön, mutta etenkin vanhempia hautapaikkoja markkeeraa useimmiten vain risti tai yksinkertainen kivi, vailla sen kummempia rajamerkkejä. Kauppias Sallijeff on uinunut niemellä jo yli 100 vuotta. Iivar Surakka (k. 1917) puolestaan on saanut tyytyä vaatimattomaan, nyt jo osittain lahonneeseen puuristiin. Tavanomaisempiakin hautakiviä, neliskanttisiksi hiottuja graniittilohkareita, seisoo myös sopuisasti kalmiston puiden lomassa. Nel...

Ilomantsin aamaurinko paljastaa osittain pilvisen taivaan. Nousen kirkonmäelle, missä Karjalan kukko piirtää tuulelle suuntaa. Kokeilen punertavan puukirkon hauskasti maalattuja ovia, mutta tie on tukossa: ovet ovat lukossa. En siis pääse katsomaan värikkäiksi kehuttuja maalauksia sisällä. Henrikintien varrella sijaitseva Ilomantsin kirkko avaa vasta myöhemmin kesäkuussa ovensa tiekirkkona myös muulloin kuin kirkonmenojen aikaan. Vanhaa luterilaista kirkkoa (1796) reunustaa somasti sammaloitunut kiviaita, jonka kasvustossa kastepisarat vielä viipyilevät. Kirkon pihalla on hädänalaisille ystävällisesti myös punainen huussi. Käännyn Henrikintieltä Kirkkotielle, jonka oikeaa laitaa kulkee yhdistetty pyörä- ja kävelytie, siis liikennemerkin mukaan. Asvalttiin on lisäksi erikseen merkitty yksi moottoriton kulkupeli. Rollaattorin kuva kertoo siitä, että näiden hitaampien kävelypyörien avulla kulkevia kylällä riittää. Ohitan sankarihautausmaan risteineen ja saavun kohta ortod...

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva...