Susitaival: Möhkö-Pohjoinen Pitkäjärvi

Susitaipaleen eteläinen pää on Suomen itäisimmässä kylässä Möhkössä, 23 km Ilomantsista. Jään bussista Koitajoen kupeeseen, missä graniittimuistomerkki muistuttaa kesän 1944 suurtaisteluista alueella.

Susitaival alkaa Möhkönkosken toiselta puolelta, pian kanavauoman jälkeen, mistä oranssein maalitäplin merkitty reitti kääntyy vasemmalle. Ennen tätä pistäydyn kuitenkin Möhkön ruukin museolla, jonne toinenkin bussista jäänyt rinkkaselkä poikkeaa - tietä kysymään. Paljastuu, että saksaa puhuva vaeltaja on lähdössä taivaltamaan Teljoon saakka (Susitaival + Karhunpolku) ilman karttaa. Eikä karttoja ole täällä myynnissä. Lainaan oman karttani kopioitavaksi, enkä ihmettele, miksi museon naiset kysyvät, onko hänellä varmasti riittävästi varusteita ja ruokaa...

Matka alkaa hiekkatietä pitkin, kunnes hakkuun reunasta löytyy polun alku ja pienen hakemisen jälkeen erotan kauempaa maalitäplän. Hakkuuaukeaa, tiheää nuorta koivikkoa (jonka keskeltä polun juuri ja juuri erottaa), puretun talon piippu, kuusikkoa, taas hiekkatietä, jälleen metsäpolku.

Suon laidassa vastaan tulevat ensimmäiset pitkospuut. Aivan mahtavan leveitä lankkuja; näitä ei yksinkertaisesti tarvitse olla kahta rinnakkain!

Vaaleanpunaiset suokukat ovat pirtein polun laitaa koristava kasvi. Suopursut eivät ole vielä aloittaneet kukkimista. Avarissa suo- ja kangasmaisemissa kulku on mukavan kevyttä, sillä maasto pysyttelee hyvin tasaisena.

Kun näen polulla ensimmäisen komean korvasienen, mietin nanosekunnin, mutta jätän yksilön rauhaan. Huokaus. Ei ole mitään mieltä sienilastin keräämisessä reitin varrelta kotiin viemisiksi, vaikka näitä tulisi vastaan enemmänkin. Jospa harjoitan vain sienten laskentaa.

Öykköstenvaaran maisemista alkaa jo reitille tunnusomaista harjumaastoa - tämä on jo kuin Punkaharjulla olisi, mutta ilman autotien moottorimelua! Polku kulkee harjanteen päällä ja sen molemmilla kimmeltävät tyynet järvet: vasemmalla alkuillan auringossa kesäillan kauneutta välkehtii häikäisevä Sysmä ja oikealla Eteläinen Pitkäjärvi.

Mustanpuhuva ulostekasa polun keskellä näyttää karpaloiden täyttämältä. Liekö karhun vai pienemmän otuksen tekosia?

Sysmä-järveen johtava puro ylittyy helposti puusiltaa pitkin. On virkistävää huuhtaista viileässä vedessä myös naama, sillä kävellessä on tullut hieman lämmin. Aivan kohta edessä on vielä parempi lepokeidas, sillä alkutaipaleeksi saa riittää tämä noin 13 km. Päivän "saamaton" saalis: jätän poimimatta polulta 43 korvasientä ja yhden mustan kyyn.

Ja siinä se on: Pohjoinen Pitkäjärvi, joka tarjoaa vaeltajalle siistin autiotuvan. On ruhtinaallista ottaa kantamus selästä! Lämmitän tupaa hieman päivän päätteeksi, pienen sahaus- ja halonhakkuutuokion jälkeen. Kuinka mukavaa onkaan oikaista laverille ja nukkua hyvät unet neljän hirsiseinän suojassa ilman itikoiden ininää.