Siirry pääsisältöön

Susitaival: Möhkö-Pohjoinen Pitkäjärvi

Susitaipaleen eteläinen pää on Suomen itäisimmässä kylässä Möhkössä, 23 km Ilomantsista. Jään bussista Koitajoen kupeeseen, missä graniittimuistomerkki muistuttaa kesän 1944 suurtaisteluista alueella.
Susitaival alkaa Möhkönkosken toiselta puolelta, pian kanavauoman jälkeen, mistä oranssein maalitäplin merkitty reitti kääntyy vasemmalle. Ennen tätä pistäydyn kuitenkin Möhkön ruukin museolla, jonne toinenkin bussista jäänyt rinkkaselkä poikkeaa - tietä kysymään. Paljastuu, että saksaa puhuva vaeltaja on lähdössä taivaltamaan Teljoon saakka (Susitaival + Karhunpolku) ilman karttaa. Eikä karttoja ole täällä myynnissä. Lainaan oman karttani kopioitavaksi, enkä ihmettele, miksi museon naiset kysyvät, onko hänellä varmasti riittävästi varusteita ja ruokaa...
Matka alkaa hiekkatietä pitkin, kunnes hakkuun reunasta löytyy polun alku ja pienen hakemisen jälkeen erotan kauempaa maalitäplän. Hakkuuaukeaa, tiheää nuorta koivikkoa (jonka keskeltä polun juuri ja juuri erottaa), puretun talon piippu, kuusikkoa, taas hiekkatietä, jälleen metsäpolku.
Suon laidassa vastaan tulevat ensimmäiset pitkospuut. Aivan mahtavan leveitä lankkuja; näitä ei yksinkertaisesti tarvitse olla kahta rinnakkain!
Vaaleanpunaiset suokukat ovat pirtein polun laitaa koristava kasvi. Suopursut eivät ole vielä aloittaneet kukkimista. Avarissa suo- ja kangasmaisemissa kulku on mukavan kevyttä, sillä maasto pysyttelee hyvin tasaisena.
Kun näen polulla ensimmäisen komean korvasienen, mietin nanosekunnin, mutta jätän yksilön rauhaan. Huokaus. Ei ole mitään mieltä sienilastin keräämisessä reitin varrelta kotiin viemisiksi, vaikka näitä tulisi vastaan enemmänkin. Jospa harjoitan vain sienten laskentaa.
Öykköstenvaaran maisemista alkaa jo reitille tunnusomaista harjumaastoa - tämä on jo kuin Punkaharjulla olisi, mutta ilman autotien moottorimelua! Polku kulkee harjanteen päällä ja sen molemmilla kimmeltävät tyynet järvet: vasemmalla alkuillan auringossa kesäillan kauneutta välkehtii häikäisevä Sysmä ja oikealla Eteläinen Pitkäjärvi.
Mustanpuhuva ulostekasa polun keskellä näyttää karpaloiden täyttämältä. Liekö karhun vai pienemmän otuksen tekosia?
Sysmä-järveen johtava puro ylittyy helposti puusiltaa pitkin. On virkistävää huuhtaista viileässä vedessä myös naama, sillä kävellessä on tullut hieman lämmin. Aivan kohta edessä on vielä parempi lepokeidas, sillä alkutaipaleeksi saa riittää tämä noin 13 km. Päivän "saamaton" saalis: jätän poimimatta polulta 43 korvasientä ja yhden mustan kyyn.
Ja siinä se on: Pohjoinen Pitkäjärvi, joka tarjoaa vaeltajalle siistin autiotuvan. On ruhtinaallista ottaa kantamus selästä! Lämmitän tupaa hieman päivän päätteeksi, pienen sahaus- ja halonhakkuutuokion jälkeen. Kuinka mukavaa onkaan oikaista laverille ja nukkua hyvät unet neljän hirsiseinän suojassa ilman itikoiden ininää.

Kommentit

  1. Kiitokset patikoijalle elämänmyönteisestä jutustelusta Runonmaan Ilomantsista.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la