Siirry pääsisältöön

Susitaival: Pohjoinen Pitkäjärvi - Kaunisjärvi

Aamuaurinko ilahduttaa Pohjoisen Pitkäjärven autiotuvan pihaa. Teen tulet nuotiopaikalle aamupalaa varten, sitten on aika jatkaa Susitaivalta pitkin kohti pohjoista. Hmm, kuinka komea tervaskanto polun vieressä!
Alkumatkasta pilkottaa vielä järvi oikealla, sitten polku ja harjutaival muuttuvat sekametsän ympäröimäksi hiekkatieksi. Tienviitat kertovat: Kontiolammentie, Pönttökankaantie. Kohta astun nimettömälle pikkutielle, jonka päästä lampsin pitkään hyvin suoraa polkua.
Kulku olisi hyvinkin näpsäkkää, mutta paikoin rimpuloita kuusia on ehättänyt kaatumaan polun ylitse, joten välillä on otettava askel jos toinenkin sivuun polku-uralta.
Yksi kuusi aivan polun varressa on innostunut kukkimaan alkavan kesän kunniaksi ja kulkijain silmäniloksi. Komeat, iäkkäät kilpikaarnamännyt pyrkivät myös kiinnittämään huomion. Onneksi kaikkia vanhempia puita ei ole korjattu teollisuuden raaka-aineiksi.
Mustikat kukkivat valtoimenaan. Aina välillä kuulen Karjalan käen kukuntaa tai muiden lintujen luritusta, mutta muuten äänimaailma on pitkälti tuulen suhinaa puissa ja omien askeleideni ääniä neulasten peittämällä polulla.
Kontiovaaran laavu on muutaman askeleen päässä Susitaipaleen reitiltä, pikkutien varressa. Istahdan hetkeksi nauttimaan välipalaa ja kuulostelen, onko muutamasta taivaalta tipahtaneesta vesipisarasta sateeksi. Ei nyt sentään!
Seuraavalla suolla pitkospuut ovat heikossa hapessa, suorastaan yllättävän kuluneita muihin reitin varrella olleisiin nähden. No, näissä olosuhteissa vahvakaan lankku ei kestä ikuisesti.
Tupasvilla sen sijaan täplittää suomaisemaa hyvinkin elinvoimaisena. Ja erotanpa lähituntumasta myös muutaman suomuuraimen kukan.
Pieni ja Suuri Kivilampi ovat erämaisia lampia, joiden rannoilla on myös muutamia upeita, harmaita keloja. Lampien välissä kangasmaasto muuttuu suomaisemaksi; ylitys sujuu puusiltaa pitkin. Sitten taas tarpomaan pitkoksille, kunnes maasto muuttuu kuivemmaksi ja vastassa on sekä hakkuaukeaa, hiekkatietä että kaunista harjupolkua.
Saavun Särkkäjärven taukopaikalle hyvillä mielin. Lehtovaaran kyläyhdistys huolehtii paikasta hienosti; rannalla on uimapaikka ja uimakopit, kaivo, hieno katettu tulipaikka ja rinteen päällä siisti autiotupa. Tänne olisi todella mukava jäädä yöksi, mutta tyydyn pitämään vain välipalatauon.
Reitti kulkee iloisesti vaihtelevissa maisemissa. Jos suomaisema alkaa kyllästyttää, on kohta edessä kuivaa kangasta ja harjuja, tai kapea metsäpolku vaihtuu toviksi pikkutiehen. Avohakkuualueet eivät tosin ilahduta silmää. Mikä siellä pölähti? Näen ukkometson nousevan siivilleen. Anteeksi häiriö...
Jo Särkkäjärven rannalla näkyi jälkiä majavien elämästä. Niinpä en ylläty, kun myöhemmin, jo Hattuvaaran tien ylitettyäni, polku yhtäkkiä päättyy veteen. Majavien pato on ilmeisesti tuhonnut pitkokset, joten tästä on keploteltava padon vieritse toiselle puolelle.
Nappaan rannalta majavan järsimän rangan apusauvaksi ja varmistan reitin ensin ilman rinkkaa. Pienellä rankojen virittelyllä ja "kävelykeppien" tukemana pääsen kohta ylitse turvallisesti.
Keli alkaa muuttua tuulisestä märemmäksi, mutta onneksi sade pysyy kevyenä. Saavun hakkuuaukealle, jonka halki polku on onneksi hyvin merkitty. Edessä on enää viimeinen pätkä ennen yöpaikkaa, Kaunisjärven laavua ja takana tarpomista tänään noin 22 km. Tänään jätin poimimatta polulta 45 korvasientä, joten tulet sytytettyäni joudun tyytymään valmiseväisiin...

Kommentit

  1. Voi miten iloiseksi tulin, kun löysin tänne blogiin! Etsin jotain tukevaa linkkiä Helvetinkolusta ja google opasti paikalle:) Ja sitten aloin lukea enemmän ja nyt en meinaa malttaa lopettaa!

    Erityisesti pidin lempipaikkani Saraakallion postauksestasi!

    T: Campasimpukan kauhanpyörittäjä

    VastaaPoista
  2. Kiitokset ja iloista kuljeskelua hienoissa maisemissa :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva