Siirry pääsisältöön

Runojen Ilomantsissa

Saavun Ilomantsiin metsäpolut mielessä, mutta tovi on odoteltava, ennen kuin pääsen nousemaan Ilomantsista Möhköön menevään bussiin. Siis hieman aikaa käyskennellä kurkistamassa kylän kulttuuriantimiin.
Käännyn Kalevalantieltä Kauppatielle, ohitan Nukke- ja nalletalon. Näen käsintehdyn Katri Vala Kulttuurikeskus -kyltin, joka osoittaa vasempaan kääntyvälle Yhtiöntielle ja edelleen Katri Valan tielle. Hiekkatien päässä odottaa keltainen puurakennus: entinen kansakoulu, jossa kulttuurikeskus pitää majaansa. Naapurista löytyy lounaspaikka Murginapirtti.

Kulttuurikeskus ei ole vielä auki saapuessani, mutta hetken varrottuani pääsen sisälle ja saan vieläpä ystävällisen opastuksen - suurkiitokset!
Tulenkantajat-kirjailijaryhmittymään kuulunut Katri Vala (1901-1944) asui Ilomantsissa osan lapsuudestaan sekä toimi siellä kansakoulunopettajana 1925-29, jolloin hän kirjoitti runoja Sininen ovi - ja Maan laiturilla -kokoelmiin. Keskuksen näyttelyssä pääsee tutustumaan Valan elämään ja elämäntyöhön; seinille on ripustettu tietenkin myös hänen runojaan. Ilomantsissa syntyneitä runoja ovat esimerkiksi Syysilta, Vaeltaja, Hämärä huone ja Tähdenlento.
Kesäyö
Yläkerran aulan seinillä on esillä Valan runojen innoittamia Runomattoja, jotka on herkin tunnoin kutonut Pauli Hiltunen. Matoissa on upeasti kuvattu runojen tunnelmia ja niistä kumpuavia värimaailmoja. Kangaspuissa on syntynyt tarina esimerkiksi Ennen kevättä -runolle:
Kevät nukkuu aavistavana
pimeässä metsässä
Kulje äänettömin askelin,
älä puhu kuumia sanoja
näiden puiden keskellä,
jotka odottavat väristen!

Runomaailman lisäksi keskuksessa on nyt esillä kaksi valokuvanäyttelyä, U. Pekka Kinnusen Karhun maa - kuvia karhuista ja Ilomantsin Urheilijoiden taivalta esittelevä näyttely sekä Kauko Jeskasen yhdestä puusta veistämiä hämmästyttäviä puutöitä.
Astelen vehmasta kujaa takaisin kohti keskustaa, halki Piirolan pihan, alitse Karjalan kägösten somistaman puuportin. Seuraavaksi suuntana Parppeinvaara, vajaat 2 km keskustasta kävelyteitse. Oikopolku löytyy heti urheilukeskuksen jälkeen: rinteeseen kohoavat puuportaat johdattavat kohta avarana avautuvaan vaaramaisemaan.
Etummaisena laajan, hehkuvien voikukkien täplittämän rinneniityn yläpuolella on ravintola Parppeinpirtti, jonka karjalaiseen pitopöytään pääsen lounaalle (mahtavat piirakat, mutta 20 e on paljon, kun kupuun mahtuu vain lautasellinen!) vasta odotusajan jälkeen, kun yksityistilaisuus on ohitse...
Siispä heitän rinkan selästäni ja käyn Runonlaulajan Pirtin takaa pilkottavaan Luontopirtti Mesikkään piletin ostoon sekä luontonäyttelyyn, jossa on mukana myös kalevalainen henki. Tuli sotka, suora lintu... Ja niin Ilmattaren polvelta veteen vierähtäneistä sotkan munista sai maailma alkunsa. Kalevalan koonnut Elias Lönnrot kävi runojen keruun merkeissä Ilomantsissa kahdesti.
Tyylikkään näyttelyn äänimaailma on todella mainio, taiten tehty ja näyttelyyn passeli. Tapitan täytettyä sutta ja mietin edessä olevaa retkitaivalta. En usko, että tulen kohtaamaan susihukkaa tai edes metsän kuningasta, komeaa kontiota.
Karjalaista rakennusperinnettä edustavassa Runonlaulajan Pirtissä (1964) minut vastaanottaa feresiin pukeutunut opasneitonen; ortodoksista perinnettä esittelevän näyttelypiipahduksen jälkeen hän tarttuu kanteleeseen ja laulaa minulle tuutulaulun. Runonlaulaja! Istun lattialla räsymatolla ja nautin rauhoittavista sävelistä. Tuvan nurkassa huonetta suojelee ikoni. Kannel helkkää kohta rivakammin, eri tyylillä soitettuna - on kuin samassa olisi kaksi soitinta. Tämä on suorastaan oppitunti. Kiitos minikonsertista!
Pihapiirissä on myös paikalle siirrettyjä hirsiaittoja; kuulun Mateli Kuivalattaren lauluaitta, museoaitta sekä Korhosen aittoja museoesineineen.  Rukajärvellä aikoinaan sijainneessa Rajakenraalin majassa eli Rukapirtissä on esillä sotahistoriaa ja hienoa esineistöä erityisesti jatkosodan ajalta.
Kaikkien Pyhien tsasouna (1980) on pikkuruinen, ortodoksiseurakunnan käytössä oleva pyhäkkö, jonka ovi on auki.
Sytytän tuohuksen matkalleni ja vilkaisen vieressä avoinna olevaa Raamattua. Ensimmäiset sanat, jotka osuvat silmiini, ovat "Vielä on mahdollista kääntyä".  Ihan kuin tässä vihjaistaisiin, että minun pitäisi harkita vielä, lähdenkö metsätaipaleelle!
Kävelen Parppeinvaaralta kujasten kautta alas Pogostantien varteen, Möhkön bussia odottamaan.
Vielä viimeinen vilkaisu olan yli taakse... Että täällä osaa olla kaunista.

Kommentit

  1. Olipa mukava matkanen isäni pappis
    suvun synnyinsijoille nojatuolissa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos matkasta Karjalan laulumaille.

    VastaaPoista
  3. Kiitokset, ihastuin kovin Ilomantsiin...

    VastaaPoista
  4. Samojen luonnon ja mielen maisemien lumossa kuljin minäkin pitkästä aikaa syyskuun alussa 2017. Edellisestä vierailusta oli kulunut lähes 40 vuotta. Palaan ehdottomasti, sillä haluan nähdän tuon upean maiseman talvisessa, lumisessa aurigonpaisteessa ja myös kevään heleän vihreyden keskellä. Ja nousta uudelleen ja uudelleen Parppein- ja Pappilanvaaroille, katsella alla siintävää karjalaista vaaramaisemaa ja "huastoo mahottoman mukavviin ja ystävällissiin pokostalaisten kanssa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilomantsi on yksinkertaisesti ihana. Sinne palaan minäkin aina mielelläni!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la