Siirry pääsisältöön

Susitaival: Kaunisjärvi - Jorho

Eilisen kova tuuli on laantunut, tilalla on tasaisesti pisaroiva sade. Kömmin ulos makuupussista ja laavusta ja tyydyn valmistamaan aamiaisen trangialla; Kaunisjärvi on harmaa ja levollinen.
Saan vain aavistuksen mahtavan kirkasvetisen Kaunisjärven viehkeydestä, kun katson sen aaltojen poimuttamaa, tasaista hiekkapohjaa. Miltä mäntykankaan keskellä sijaitsevalla järvellä näyttääkään auringonpaisteessa? Sonnustaudun sadeasuun, nostan rinkan selkääni ja kävelen takaisin hiekkatielle, jota pitkin tämän päivän Susitaival alkaa. Päässäni laulaa kävelyrytmiä edelleen Juicen Ilomantsi, kuten edellisinä päivinä...
Kangasmaaston jälkeen ylitän lankkusiltaa pitkin kapean uoman ja säikäytän vesilinnun tiehensä, astelen jälleen välillä suomaisemissa, kunnes saavun mitä vehreimmälle harjanteelle lampien väliin. Vaikka sataa edelleen, lähes häikäistyn alkukesän viherloiston kirkkaudesta.
Pisarat ropsahtelevat polkua ympäröivien lampien pintaan. Joutsenpariskunta lepäilee mättäiden suojissa vasemmanpuoleisella lammella ja käki kukkuu säästä piittaamatta.
Majavat ovat täälläkin innokkaina metsätöissä. Kenties juuri riukuja pitkin ylittämäni uoman ylitse syntyy piankin upouusi pato.
Vedentulo taivaalta jatkuu, joten polulla on oltava tarkkana, kun jalan alle sattuu märkiä kiviä tai juurakoita. Kun unohdun katselemaan maisemia enkä polkua hupun alta, jalkani luiskahtaa pariinkin otteeseen uhkaavasti, mutta onneksi tasapaino säilyy.

Sitten edessä on taival avohakkuualueen lävitse. Aiemmin puunrunkoihin maalatut oranssit reittimerkit on korvattu maalimerkeillä kannoissa, kivissä tai erillisissä kepeissä. Maisema on avara ja lammet erottuvat alapuolelta hyvin, mutta metsämaisemaa on silti ikävä. Suuret tukkipinot odottavat tien varressa noutajaansa. Onkohan polun reititystä peräti muutettu hieman hakkuiden takia?

Tervehdin reitin ensimmäistä vastaantulijaa noin kilometrin, parin päässä Jorhon autiotuvasta. Emme jää rupattelemaan. Päivää olisi vielä jäljellä, mutta päätän jäädä huilaamaan enkä jatka matkaa Naarvaan saakka. Tämän päivän taival on "vain" noin 14,5 kilometriä, mutta kun laskeudun rinnettä alas Harkkojärven rantaan ja näen harmaan tuvan, ajattelen jo tyytyväisenä, että kohta saan tehdä tulet kaminaan ja saan levitellä kamat kuivamaan, vai onkohan tuvassa muitakin?
Ehei, edes illan mittaan tuvalle ei tule muita yöpyjiä ja saan jatkaa hiljaisuuden merkeissä. Tästä autiotuvasta huolehtivat paikalliset leijonat, LC Ilomantsi Brihat. Hyvin huolehtivatkin; tämäkin tupa ympäristöineen ja polttopuineen on erinomaisesti hoidettu. Kiitokset, kyllä täällä kelpaa lepäillä!
Illemmalla sade pitää hetken taukoa. Käyn kaivolla hakemassa raikasta juomavettä ja katsomassa Harkkojärven maisemia. Autiotuvan vieraskirjan mukaan muutama matkalainen on käynyt täällä peräti lentäen, laskeutunut järvelle ja jatkanut sitten ilmateitse matkaa toiselle puolelle Suomea. Onhan se nopeampi tapa liikkua, mutta en silti vaihtaisi jalkapatikkaa moottoriin. En sittenkään, vaikka jostain syystä yksi selkälihas on alkanut vihoitella ja mietin, asettuuko se aamuksi. Toivottavasti.

Entä päivän poimimaton sienisaalis? 36 korvasientä jäi töröttämään polulle.

Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta.
Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella).
Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella.
Komeat kukat piristävät kummasti sateist…

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin.
Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään, vaan Kotiteollisuuden kappaleelle. Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen.
Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta.
Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro.
Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös ja pian edessä o…

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta. Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää.

Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. VeijosenLuontopolku-runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ...Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?...
Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus...
Luontopolun vieressä Saparo-niminen lampi näyttää silt…

Yläkaupungin uusi helmi: The Local Culture Hostel & Café

Tämän punatiilisen kaunottaren seinien sisällä on ollut monenmoista, kuten Jyväskylän kaupungin viljamakasiini, Jyväskylän Tieteellinen kirjasto, kaupunginkirjasto, Suomen kotiteollisuusmuseo ja yliopiston rehtoraatti. Nyt ketjuun liittyy myös kahvila- ja majoitustoiminta, kun rakennuksen ovet avautuivat jälleen myös yleisölle: tänään vietetään The Local Culture Hostel & Cafén avajaisia.


Sisääntuloaulan oikealta puolelta, kaarevien portaiden ja upeiden, kunnostettujen pariovien takaa avautuu kahvilan (ja hostellin vastaanoton) puoli. Näin paikallisen asukkaan vinkkelistä onkin mahtavaa, että rakennus ei ole vain hostellin majoitusasiakkaille avoin, vaan tänne pääsee nyt astumaan vaikkapa kahvikupposen merkeissä sisälle kuka vain.


Kahvilassa oli heti vastassa iloinen puheensorina; mukava määrä asiakkaita oli heti näin ensimmäisenä virallisena avajaispäivänä löytänyt paikkaan tiensä.


Hostelli-kahvila mainostaa olevansa kasvis- ja vegaanikahvila, jossa tarjotaan paikallisia herkku…

Kirkonkylän raitilla, Vesilahti

Vesilahden kirkonkylä on viehättävästi käveltävän kokoinen. Olin käynyt Vesilahden kirkolla aiemminkin, mutta vasta nyt otin aikaa kesäiselle kävelyretkelle kauniin kirkonkylän raitilla. Tutkin hetken karttaa kunnanviraston luona (ihan toista kuin isompien kuntien virastokolossit!) ja kävin aluksi tervehtimässä puurakennuksen pielessä seisovaa veistosta, sorjaa kurkea - Vesilahden nimikkolintua. Liekö nimikkolinnun valintaan innoittanut satoja vuosia Laukon kartanoa isännöinyt Kurki-suku vai itse lintu?


Kunnanvirastolta kävelin tien laitaa muutaman muun viehättävän puutalon ohitse ja ylitin tien poiketakseni Makasiinille, jonne mennään Oltavantietä. Oltavantieltä voi muuten astua myös Mentäväntielle (hmm, Tultavantie jää puuttumaan). Olen joskus popsinut Makasiinilla hyvää pizzaa, nyt tyydyin tutustumaan aivan upeaan Lasse NiskalanÖtökät-valokuvanäyttelyyn, joka oli viimeistä päivää esillä. Oli pakko ostaa mukaan kortteja hänen mahtavista luontovalokuvistaan.


Sitten taas takaisin tie…