Siirry pääsisältöön

Ilomantsi: Kokonniemen kalmisto

Avaan valkoisen puuportin hakasen ja astun Ilomantsin Kokonniemen kalmistoon. Käännyn vasempaan ohjaavalle polulle, kiertääkseni kalmistoniemen myötäpäivään. Ketään toista kulkijaa ei ole liikkeellä; olen yksin ikilepoa nukkuvien maalla.
Kokonniemen kalmisto on ortodoksinen hautausmaa. Kiinnitän ensimmäisenä huomion kauniisti koristettuun puiseen hautaristiin, jonka poikkipuuhun on solmittu vainajaa muistaen kapea pellavainen liina, tuulipaikka
Joku on lunastanut ja reunustuttanut kivillä hyvinkin laajan hauta-alueen oman suvun käyttöön,
mutta etenkin vanhempia hautapaikkoja markkeeraa useimmiten vain risti tai yksinkertainen kivi, vailla sen kummempia rajamerkkejä. Kauppias Sallijeff on uinunut niemellä jo yli 100 vuotta.
Iivar Surakka (k. 1917) puolestaan on saanut tyytyä vaatimattomaan, nyt jo osittain lahonneeseen puuristiin.
Tavanomaisempiakin hautakiviä, neliskanttisiksi hiottuja graniittilohkareita, seisoo myös sopuisasti kalmiston puiden lomassa. Neliskanttikiviä katsellessani tajuan, että näen niitä paremmin hautoja ympäröivän, mukavasti "hoitamattoman" luonnon. Täällä myös kuolleet saavat olla vapaammin, vähempien sääntöjen pauloissa. Väyliä ei ole piirretty viivoittimella.
Kun käyn juurakkoista, mustikanvarpujen reunustamaa polkua pitkin kohti Kokonniemen kärkeä, tunnen ensimmäistä kertaa käveleväni hautausmaalla, joka sekä näyttää että tuntuu luonnolliselta paikalta viimeiseksi leposijaksi.
 
Kokonniemen kärjessä on sielläkin erilaisia hautamuistomerkkejä. Maria (o.s.) Laadikain (1835-68) on saanut haudalleen vaatimattoman kivilaatan, sen sijaan itkuvirsien taitaja Irinja Arhipoffia (1864-1934) on kunnioitettu uudehkon näköisellä, kookkaalla muistomerkillä.
Järveltä kantautuu polulle aaltojen loiske, tuuli pyörittelee päässä muistoja ja ajatuksia. Niemen kärjen penkillä voi pitää kävelyn ohessa oman mietiskelyhetken ja katsella rantapuiden lomitse Ilomantsinjärvelle.
Alkukesän raikas lehväkatto kaartuu polun ylle. Täällä ei ole mahdollisimman helppohoitoisia nurmikoita ja samanlaisia hoitokukkia haudalta toiselle, yhdenmukaisuuteen pyrkivää järjestystä, jolla hallitaan viivasuorien käytävien rajaamia hautapaikkarivistöjä koodatuissa kortteleissa. Kokonniemessä haudalla kävijälle varmasti riittää, kun painaa mieleensä oikean polun mutkan ja haudan viereisen puun.
No, joku on erottanut sukunsa "tontin" aidan avulla. Toisen vastaavanlaisen aita on ikääntynyt ja horjahtanut maahan. Mikään ei ole ikuista...Maaksi on aitakin tuleman.
Hyvin lähellä kalmiston porttia on perinteinen karjalainen grobu, kauniisti harmaantunut matala hirsimaja. Grobu on ilomantsilaisen runonlaulaja Simana Sissosen (1786-1848) kunniaksi pystytetty; hänet on ilmeisesti myös haudattu Kokonniemeen. Sissonen antoi tärkeän panoksen Kalevalan syntyyn.
Kokonniemi on yksinkertaisesti lumoava. Kalmisto on aito vainajien leposija, jossa elämä ja kuolema kohtaavat sulassa sovussa, antaen tilaa elon erilaisuudelle. Taitaapa olla kaunein hautuumaa, jolla olen käynyt.

Kommentit

  1. Mukavaa että olet löytänyt kappaleen aitoa eläävää ilomantsilaista historiaa.
    Näinhän näiden kirkkomaiden tulisi aina ollakin, mahdollisimman vähällä hoidolla tloimivia luonnon temppeleitä. S.

    VastaaPoista
  2. Ilomantsi saa olla Kokonniemestä ylpeä. Sen tunnelma kunnioittaa myös vainajien elämää paljon enemmän kuin suoralinjainen, tehohoidettu ja viimeisen päälle numeroitu suuri cityhautausmaa.

    VastaaPoista
  3. kumma kyllä en ole koskaan käynyt kyseisessä kalmistossa vaikka olen entinen
    ilomantsilainen.mutta nyt kun mulle on tullut ikää lisää niin kaikki tällainen on alkanut kiinnostaa ja yleensäkin kaikki ilomantsin historia.onneks on tää netti
    niin saa paljon kaivattua tietoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuraavalla reissulla sitten kalmistoon kävelylle :)

      Poista
  4. Todella kaunista. Ehdottomasti paikka, jossa täytyy päästä käymään.

    VastaaPoista
  5. Itselläni on omaisia haudattu sekä tuonne Kokonniemen kalmistoon, kuten myös tuonne Ilomantsin "cityhautausmaalle". Kunnioitan kuitenkin "vainajien elämää" kummallakin hautausmaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän leposijan ovat saaneet omaisesi. "Cityhautausmaalla" ei olekaan Ilomantsissa tullut käytyä.

      Poista
  6. Lisäsin tämän blogin linkin MyMaps-karttaani Kirkot, pyhäköt ja hautapaikat Pohjois-Karjalassa.
    Samalla liitin kohteeseen "Ilomantsi - Kokonniemen kalmisto" tästä blogista kuvan kalmiston portista.
    Karttaani ei liity mitään kaupallisuutta, joten se on täysin taloudellista hyötyä tavoittelematon harrastejulkaisu, jota on tähän mennessä (17.3.2018) katsottu jo liki 16 000 kertaa.

    Linkki em. karttaan:
    https://drive.google.com/open?id=1sybVcjOmLi0Ie6JxDyyNqFGZODE&usp=sharing

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Timo! Hienoa, että olet tehnyt tuollaiset kartan.

      Poista
  7. Tiedätkö saako tuonne kalmistoon vieläkin haudata vainajia? Vai onko kyseessä vain historiallinen paikka, johon ei enää haudata?

    T: Ortodoksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En valitettavasti tiedä; paikallinen ortodoksiseurakunta osaisi kertoa tilanteen. Muistelisin, että siellä olisi myös sukuhautoja, joihin on edelleen haudattu vainajia. Kävin kalmiston rauhassa viimeksi pari vuotta sitten. Toinen hieno kalmisto on Pörtsämön erämaakalmisto Öllölässä.

      Poista
  8. Vuonna 1882 syntyneen ja
    1909 haudatun kauppias Dimitreij Tarasow Sallijeffin syntymäpäivä ja -kuukausi eivät erotu rautaristin kuvasta ja sitä tietoa kaipaan täydentämään tutkimustani.

    Olisiko Ilomantsissa joku niin ystävällinen, että kävisi kevään tullen katsomassa, saako numeroista selvää paikan päällä, ja ilmoittaisi?

    inkrua(at)viesti.net



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti joku Ilomantsista voi auttaa. Jos vielä löydän alkuperäisen kuvan arkistoistani, katson saisiko numeroista selvää ja otan yhteyttä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la