Jalkaisin

Valon kaupunki Jyväskylä on nykyään myös valon valokuvauksen kaupunki. Ainakin sen perusteella kuinka ahkerasti me valojen perässä kulkijat tallensimme valon ihmeitä, esille tuomia asioita, varjoja ja leikkiä pimeyden keskellä kulkeissamme eilen, kun Valon kaupungin vuoden 2016 tapahtuma alkoi. Kävin itse Valon kaupungin aloitusillan tapahtumista kahdessa: Könkkölässä Valon polulla, joka sijoittui osaan alueella pysyvästi olevaa Lumopolkua ja tietenkin piipahdin myös Jyväskylän keskustassa Kirkkopuistossa. Saavuimme Könkkölään hämärän laskeutuessa. Juuri silloin, kun sinne tuntuivat sännänneen kaikki muutkin. Pysäköintipaikalle virtasi autoja, lukuisia kävelijöitä kulki Killerin ohi Könkkölään menevän Vesangantien pientareita. Siinä Killerjärven ja Ruokkeentien välillä kun ei ole kevyen liikenteen väylää. En ollutkaan ikinä nähnyt tuolla pätkällä yhtä runsasta jalankulkijamäärää! Sininen hämärä ei estänyt kulkemista, vaikka sähköisiä valonlähteitä ei ollut Könkkölän p...

Kun saavuin Kilpisjärvelle aurinkoisen ajomatkan jälkeen, huilasin hetken, mutta sitten tuntui, että edes vähän happea pitää haukata ennen iltaa. Tutkailin Kilpisjärven luontokeskukselta parilla eurolla ostamaani kesäreittikarttaa ja siitä löytyi juuri sopiva vasta-alkajan pienkävelykohde, Salmivaara . Reitin pituus lähtöpaikalta tien varresta on 1,2 km yhteen suuntaan ja majapaikastani matkaa oli alle kilometri lisää. Ihan sopivasti siis. Vaikka Saana oli somasti tien toisella puolen, tiesin että se polku veisi reippaasti enemmän aikaa. Tunnustan tietämättömyyteni: en ollut ennen kuullut Salmivaarasta (585 m). Olen yleisesti ottaen aika nolla Lapin-tietämykseni osalta, sillä en ole täällä juurikaan rampannut suksilla, saati vaeltamassa. Niinpä käsivarren maisemissa kaikki on minulle uutta.  Kesäreittikartassa ei ole korkeuskäyriä, vaan korkeuseroista valaistaan lähinnä harmaan sävyillä. Salmivaara oli siinä kartassa merkattu näköalapaikaksi, mutta en tietenkään pöpp...

Suomen syys on upea missä päin maatamme hyvänsä, mutta olin haaveillut pääseväni ruska-aikaan pohjoiseen ja nyt tuo haave toteutui. Niinpä saavuttuani Pallastunturille vaihdoin nopeasti retkikengät jalkaan ja mietin, minkä kävelyretken voisi vielä loppuiltapäivästä tehdä. Palkaskeron kierros (7 km) vai Taivaskeron kierros (9 km)? Tuntui siltä, että kinttuja on hyvä vetreyttää pari kilometriä pidempään ajomatkan jälkeen, joten lähdin leveitä pitkospuita taivaltamaan Taivaskeron suuntaan. Eiköhän sen ehtisi hyvin hilppaista ja ehtiä silti saunaan ja syömään iltasella! Lehtipuut eivät täällä komeile hehkeimmillään ruskan väreissä, mutta maaruskaa on minun silmääni ihan kivasti. Eikä se ruskakaan niin ehdoton juttu ole, kun saa näissä maisemissa tallustaa. Kun puut harvenevat vähä vähältä luontokeskukselta ja hotellilta ylemmäs noustessa, tilan tuntu vain kasvaa. Pallaksen hotellin takana Laukukeron rinne muistutti siitä, että reitti tulisi kulkemaan paitsi Taivaskeron, myös ...

Kartalla lukee ihan selvästi Luolavuori , mutta näinköhän sitä olisi tullut omin päin hoksattua lähteä Leppälahteen luolaa etsimään.? Epäilen, että olisi jäänyt retki tekemättä. Kävi kuitenkin niin hyvä mäihä, että ympäristöluotsikollega Riitta kutsui poppoon porukkaa kotikonnuilleen eli pääsin luolaretkelle peräti paikallisoppaan matkassa! Täytyy tässä samalla tarkentaa, että Jyväskylän ympäristöluotsit eivät ole sinänsä oppaita (jotka osaisivat ladella ohimennen järisyttävän määrän faktoja historiasta nykypäivään), vaan olemme vapaaehtoisia kanssakulkijan ja -ihmettelijän tapaisia immeisiä, joita voi kysäistä seuraksi lähiretkelle lähiympäristöön. Osa meistä saattaa tunnistaa polun varren kasveja, eläimiä tai tuntea tienoon tarinoita, mutta uskallamme lähteä liikkeelle myös ihan itselle uuteen paikkaan nautiskeluperiaatteella kokeilemaan, mitä kaikkea juuri sillä retkellä tulee vastaan. Luolavuoriretkitaipaleen alkuun löytää parhaiten kartan avulla. Tämä karttalinkki...