Jalkaisin

Kun laavuaamu Jämsän Suljulassa valkeni, kuului jostain lintujen kirkunaa. Joutsenia? Ei se ääntely ihan samanlaiselta kuulostanut, mutta täytyihän niiden olla joutsenia. Mitä muutakaan? Keitimme aamupuuro- ja teevedet. Edellinen päivä Jämsästä Suljulaan  oli mennyt tosi hyvin, mitenkähän tämä toinen yhteinen patikointipäivä? Jätimme lähtiessämme Suljulan laavun siistimmäksi kuin tullessamme. Hohoi Keski-Suomen maakuntaura, täältä tullaan taas! Ison kuusen juurella lähellä lähtöpaikkaa oli jäänteitä ruskeista maakuntauran opasteista. Kun astuimme Vekkulantielle, kuului lintujen kirkuna yhä lähempää. Käänsimme katseemme kohti viereistä peltoa. Kurkia! Kolme kurkea! Ei todellakaan mitään joutsenia, olisihan se pitänyt tajuta… Katselimme ja kuuntelimme uljaiden tikkujalkojen siroa liikehdintää, kunnes komistukset levittivät siipensä ja kohosivat ilmaan. Toisella puolella reittimerkkitolppaa oli hiihtoreitin merkki, toisella vaellusreitin merkki. Mekin lähdimme jatkamaan matkaa, Ruoste...

Jämsä. Nyt alkaisi ihan toisenlainen taival: reitti, jota olin kulkenut aiemminkin (joskin päinvastaiseen suuntaan) enkä kävelisi yksin, vaan seurassa! Olin saanut viestin ystävältäni, että hän voisi liittyä seuraan jollekin pätkälle. Niinpä teimme treffit Jämsään – ja edessä oli kolmen päivän yhteinen taival Jyväskylään. Ei siis vain yhden päivän mittainen kävely yhdessä, kuten oli ollut ystäväni ajatus… Tämä #suomenhalki-retkisarjani osuus jännitti minua etukäteen ihan oikeasti. Olin jo niin tottunut kävelemään yksin, omaan tahtiini, vain omassa seurassani. Toivottavasti olisimme vielä puheväleissä saavuttuamme perille! Kohtasimme Jämsän keskustassa ja teimme ensimmäiset kartta- ja reittikatselmukset Akuliinan kahvilassa . Mikä hauskinta, saimme taipaleeme alkuun hyvät fiilikset lähtöfanfaarimusiikista: Jämsän torilla musisoi samaan aikaan aivan mahtavasti Vilppulankosken Big Band ! Kun lähdimme tarpomaan parin kilometrin alkutaivalta Jämsän keskustasta Särkijärvelle, tuli heti tarki...

Nukuttuani hyvät unet Kuhmoisten Sahanrannassa nousin satamasta mäkeä ylös Kuhmoisten keskustaan ja etsin ensi töikseni sieltä aamiaispaikan. Onnekseni vastaan tuli jo avoinna ollut Sarin kotikahvila , jossa sain ensinälän taltutettua. Lisäksi tein eväsostoksia ruokakaupasta ennen kuin lähdin aloittamaan päivän taivalta. Edessä oli reilut 40 km tarpomista. Olin valinnut pikkutiereitin, jossa olisi toivon mukaan mahdollisimman vähän liikennettä. Kuhmoisten keskustan liikehuoneistojen jälkeen ohitin Ase- ja varusmuseon sekä huoltoaseman, sitten valtatien 24 yli ja sitä rauhaisampaa reittiä kohti. Vilkutin mielessäni Isojärven kansallispuistoon, joka nyt jäi tämän reittivalinnan vuoksi tällä reissulla käymättä (se olisi tehnyt aika ison mutkan matkalla Jämsään). Soman punamultamökin takana kimmelsi Ala-Karkjärvi – yksityisen rannan takana. Käännyin Länkipohjantielle, kohti pohjoista. Frisbeegolfrata odotti innokkaita liitokiekonheittäjiä. Kevyen liikenteen väylä veteli viimeisiään, kun h...