Jalkaisin

Pihtiputaan retkeilypolut ovat olleet minulla valkoinen läiskä kartalla, jossain siellä Keski-Suomen pohjoisimmassa kolkassa. Vaikka Harjuntakasen ja Suurijärven retkeilypolkujen luo ajaakin Jyväskylästä reilut pari tuntia, lähdimme Puttaalle ihan vain päiväretkelle ottamaan ensituntumaa alueen maastoon. Miksi sinne asti? Olin muutamaa päivää aiemmin kuullut Suurijärven retkeilyreitistön esittelyn maaston loistavasti tuntevalta Sini Malminiemeltä (kts. tunturihullu.fi-blogi) , joka veti kesällä 2018 alueella tehtyä Harjuntakasesta maailmankartalle -nimistä retkeilyreitistön esiselvityshanketta. Näyttää lupaavasti siltä, että jatkossa retkeilyolosuhteet tulevat täällä paranemaan. Suomenselällä ollaan vedenjakaja-alueella ja sen erämaisesta maastosta (jossa viihtyy myös Lapin kasvilajistoa) käytetään ainakin paikallisten suussa jopa Vara-Lappi - ja Köyhän miehen Lappi -nimityksiä. Samaa perua on alueen poikki ennen kulkeneen Lapin sormi -eräreitin nimi. Jätimme retkiseur...

Odotan Jyväskylän Valon kaupunki -tapahtumaa joka vuosi. Siitäkin huolimatta, että pidän kynttilänvalosta sähköisiä värivaloja enemmän. Tänä vuonna suuntasin kaupungille valokävelyille kahtena iltana. Torstai-iltana oli nähtävä Kirkkopuiston Salaisen puutarhan valoteokset! Kakkarat ( Elisa Hillgren) hehkuivat nurmikolla värikkäinä... ...ja Kakkaroiden takana Kauppakadun puolella  oli Kain Tapperin Yö -veistos saanut planeettojen maailman ylleen. Erittäin sopivasti näin hienona tähtikirkkaana iltana, kun lähes täytenä möllöttävä kuukin valoi loistettaan kaupungin ylle. Maro Avrabou ja Dimitri Zenakis laittoivat nurmikon kukkimaan valokukkaruukuillaan. Lisäksi samat taiteilijat olivat sommitelleet toisen hiekkakäytävän viereen kavalkadin ilmassa "leijuvia" värikkäitä kastelukannuja, joista virtasi maahan hento valosuihku. Olisikohan tämä Samuli Alosen Puutarhakutsut? Kun luin Salaisen puutarhan teosten esittelyjä Valon kaupungin esitteestä, en oll...