Valon kaupungissa 2018, Jyväskylä

Odotan Jyväskylän Valon kaupunki -tapahtumaa joka vuosi. Siitäkin huolimatta, että pidän kynttilänvalosta sähköisiä värivaloja enemmän.

Tänä vuonna suuntasin kaupungille valokävelyille kahtena iltana. Torstai-iltana oli nähtävä Kirkkopuiston Salaisen puutarhan valoteokset! Kakkarat (Elisa Hillgren) hehkuivat nurmikolla värikkäinä...

...ja Kakkaroiden takana Kauppakadun puolella  oli Kain Tapperin Yö-veistos saanut planeettojen maailman ylleen. Erittäin sopivasti näin hienona tähtikirkkaana iltana, kun lähes täytenä möllöttävä kuukin valoi loistettaan kaupungin ylle.

Maro Avrabou ja Dimitri Zenakis laittoivat nurmikon kukkimaan valokukkaruukuillaan.

Lisäksi samat taiteilijat olivat sommitelleet toisen hiekkakäytävän viereen kavalkadin ilmassa "leijuvia" värikkäitä kastelukannuja, joista virtasi maahan hento valosuihku.

Olisikohan tämä Samuli Alosen Puutarhakutsut? Kun luin Salaisen puutarhan teosten esittelyjä Valon kaupungin esitteestä, en ollut siitä ihan varma, koska Flowers of Life -kollektiivilla oli tekstin mukaan Kirkkopuistossa joukko "maagisia ja erikokoisia perhosia". Ja nämä otukset ovat kyllä perhosia. Eivät kylläkään siitä keveimmästä päästä.

Vaan eiköhän Flowers of Life -kollektiivin perhosporukka sittenkin leijaillut yläpuolellani Kaupunginkirkon toisessa päädyssä, Lux Creatura -teoksessa. Ainakin näissä hurjan hienoissa siivekkäissä hohti ultraviolettivalo ihan taianomaisesti.

Aivan huikaisevan hienoja olivat nämä yöperhoset, sekä yksilöinä että ryhmänä!

Kirkkopuiston värivaloissa kylpevien puiden alla oli hiekkakäytävien varrella useita muitakin valoa juhlivia teoksia. Kestämätön kehitys oli teemana Riikka Helmisen hienossa Lohikäärmeessä, joka olisi ansainnut paremman paikan; nyt teos vähän hukkui hämärän katveeseen, koska siihen ei ollut suunnattu lukuisia spotteja. Lohikäärme hehkui sisäistä valoaan. Vasta ihan läheltä erotti, että lohikäärmeen vartalona oli autonrenkaita.

Minna Canthin patsaan takaa saattoi tavata valaistuna erään tämän monitoiminaisen tunnetuimmista lausahduksista: Kaikkea muuta kunhan ei vaan nukkuvaa ja puolikuollutta elämää.

Kuu paistoi selkäni takaa, kun pysähdyin Kirkkopuiston vastapäisten kauppaliikkeiden valosomistuksia katsomaan. Valaistut fillarit olivat tosi tunnelmallinen lisä ikkunasomistuksiin.

Kauppakadulla liikkui torstai-iltana huomattavasti normaalia enemmän väkeä, kiitos valotapahtuman. Kojuista saattoi ostaa syömistä ja muutakin. Kun katsoin valopuuta, tuntui lähes, että tämä olisi jo varaslähtö jouluun. Onhan siihen aikaa "enää" 3 kuukautta...

Kompassille oli pysäköinyt itsensä ranskalaisen BIBIn punainen elefantti (Red Elephant), jota tarkemmin katsomalla hoksasi sen koostuvan vesikanistereista. Kierrätettyjä sellaisia olivat, viestimässä muovin määrästä ja turhan roskan tuottamisesta maailmaan.

Kompassin yllä killui muutamia sateenvarjon ja pallon muotoisia valoteoksia. Olisipa niitä ollut enemmän! Mietin, että ahtaammassa tilassa valovarjot ja -pallot näyttäisivät vielä hienommilta, kun ne "täyttäisivät" taivaan tai valtaamansa paikan...

Lauantai-iltana lähdin samoilemaan kohti Kankaan alueen valomaailmaa.

Rajakadulla valosuunnittelua on harrastettu erityisesti Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) ympäristössä, missä rakennukset sekä pihan kookkaat veistokset on taidokkaasti valaistu.

JAMKin B-siiven päätyseinään Rajakadun puolelle oli heijastettu eläväinen, sininen valoteos.

Kun saavuin vanhan hautausmaan vieritse Kankaan alueelle, kulki kävelyväylillä molempiin suuntiin väkeä. Sain kuitenkin entisen tehtaan piipun luona punatiilimaiseman valaistuksineen hetkeksi lähes vain itselleni.

Kankaan ritiläseinäinen parkkitalo vaati pysähtymistä. Karttakuviot eivät seinästä nyt erottuneet, sillä rakennus oli tällä kertaa ylös-alas liikkuvan, kasvavan/vähenevän ja pääosin sinisenä loimottavan valoteoksen hallitsema.

Kuikuilin ohimennen kerrostalojen valaistuja yksityiskohtia, hidastelin ja pysähtelin. Kävelijöitä riitti, mutta epäilin, että myös autoja liikuskeli alueella valoturismin merkeissä.

En ollut tutkinut Valon kaupungin esitteestä yhtään etukäteen, mitä valokohteita alueella olisi ja missä tarkalleen. Arvelin, että muita ihmisiä seuraamalla näkisin joka tapauksessa ihan tarpeeksi valaistuksia. Niinpä Villu Jaanisoon Norsu jäi kävelyllä näkemättä, mutta osuin kuitenkin tälle hauskalle eriväristen valaistusten kerrostalolle Paperitehtaankadulla! Oli hauska katsella Anne Roinisen valoteoksen leikkiä eri kerroksissa.

Kävelijöiden virta toi minut lopulta mukanaan Tourujoen suuntaan, Mataran vilkkaalle pihalle.

Mataran parkkipaikka- ja piha-alueilla riitti ruoka-, info- ja myyntikojuja.

Mukaan olisi voinut ostaa vaikkapa linnunpöntön (tosin ilman valoja).

Tästäkin valopuusta tuli taas ensimmäisenä joulu mieleen. Ei vielä, kiitos! Eikä nyt ole vielä mikään kaamosaika!

Tourujoen ympäristössä oli monenmoisia valoteoksia, joen kummallakin puolella. Vapaudenkadun lähellä huomion kiinnitti tämä valkoinen valoveistos, jonka henkisiä pienempiä valoviritelmiä oli lisää joella.

Valon varjot -ympäristötaideteoksia oli Tourujoen varressa joka makuun. Vastarannalla seisoi lilassa valossa pupu, Mataran puolella jokea oli mitä erilaisimpia valokoristelmia ripustettu puihin tai odotteli ohikulkijoita maan tasassa. Valkoista, sinistä, violettia, vaikka mitä värejä. Valaistua tunnelmaa olisi voinut tuijotella puiden katveessa vaikka riippumatosta! Amfiteatterissa saattoi esiintyä yleisölle varjokuvana valaistun kankaan takaa.

Oli hauskaa nähdä kokonaisia perheitä liikkeellä vielä näin illalla. Valon kaupunki on kyllä ihan erityinen juttu. Siinä on jotain jännittävää kaikenikäisille.

Kun olin bongannut jokirannasta käsin sillan alla liihottelevat joutsenet ja joesta niiden hohtavan pesän, saavuin sillan tuntumaan kokoontuneen ryhmän luo, joka oli juuri lähdössä opastetulle Pimeä luonto -kävelylle Tourujoen luontopolulle.

Mietin hetken, lähtisinkö ryhmän mukaan, vaikka minulla ei ollutkaan omaa lamppua mukana. Porukkaa oli koolla kuitenkin jo sen verran, että kapusin rappuset ylös: keskustan kautta kotiin.

Muistin nimittäin, että Aren aukiolla oli jokin valokuutioteos... Pitihän se käydä katsomassa. Eriväriset valokuutiot olivat ehdottomasti lasten juttu: kuutioita siirreltiin erilaisiin muodostelmiin ja valopenkeiksi reippaasti ja sitten käytiin istumaan niiden päälle.

Kävisinkö vielä Mattilanniemessä? Kun sitä mietin, alkoi taivaalta tipahdella pisaroita, eikä minulla ollut tällä kertaa sadevarustusta. Päätin leikata lauantaikävelyn lyhyemmäksi, sillä hienoja juttuja olin joka tapauksessa ehtinyt jo nähdä.

Kiitos, Valon kaupunki, jälleen kerran!