Siirry pääsisältöön

Pieni syysruskaretki Vara-Lappiin Pihtiputaalle - Harjuntakasen polkuja tallaamassa


Pihtiputaan retkeilypolut ovat olleet minulla valkoinen läiskä kartalla, jossain siellä Keski-Suomen pohjoisimmassa kolkassa. Vaikka Harjuntakasen ja Suurijärven retkeilypolkujen luo ajaakin Jyväskylästä reilut pari tuntia, lähdimme Puttaalle ihan vain päiväretkelle ottamaan ensituntumaa alueen maastoon.

Miksi sinne asti? Olin muutamaa päivää aiemmin kuullut Suurijärven retkeilyreitistön esittelyn maaston loistavasti tuntevalta Sini Malminiemeltä (kts. tunturihullu.fi-blogi), joka veti kesällä 2018 alueella tehtyä Harjuntakasesta maailmankartalle -nimistä retkeilyreitistön esiselvityshanketta. Näyttää lupaavasti siltä, että jatkossa retkeilyolosuhteet tulevat täällä paranemaan.

Suomenselällä ollaan vedenjakaja-alueella ja sen erämaisesta maastosta (jossa viihtyy myös Lapin kasvilajistoa) käytetään ainakin paikallisten suussa jopa Vara-Lappi- ja Köyhän miehen Lappi -nimityksiä. Samaa perua on alueen poikki ennen kulkeneen Lapin sormi -eräreitin nimi.


Jätimme retkiseuralaiseni kanssa auton Yölammen pikkuruisen autiotuvan vieressä olevan metsäautotien kääntöpaikan laitaan. Varsinaista parkkipaikkaa ei Yölammella ole.

Kartaksi otimme mukaan Pihtiputaalta aiemmin nappaamani Pihtiputaan palvelukartan sekä netistä tulostamani tarkemman kartan juuri Yölammen - Harjuntakasen maisemista. Kaiken varalta. Palvelukartan (1:50 000) maastokartasta näkee hyvin reitin, mutta tarkempi maastokarttaprintti on ihan hyvä pitää mukana.



Päiväretkemme alkoi vasta iltapäivällä ja valoisaa aikaa oli noin viiden kilometrin mittaiseen leppoisaan retkeen. Vaihtoehtoina olivat kaksi ympyräreittiä, joista valitsimme eteläisemmän eli Harjuntakasen laavun kautta kiertävän polun. Jotta taukopaikka tulisi vastaan vasta puolivälin jälkeen, oli kiertosuunta vastapäivään. Maalimerkkejä oli luvassa, mutta värikoodien selityksiä ei näkynyt. Kartta oli siis oikeasti tarpeen!

Yölammelta lähdimme siis seuraamaan Peuran polulle osoittavaa reittiviittaa. Polku erottuu ihan hyvin maastosta, mutta siitä näki heti, että tallaajia ei ole ollut ruuhkaksi asti. Vertasin polkua mielessäni Etelä-Konneveden kansallispuiston Kolmen vuoren vaelluksen reittiin, jonka polkupohja on lyhyessä ajassa ehtinyt kulua todella paljon, kiitos kovan kävijämäärän.

Polku käväisi pian suon laidassa, testasin mustikkaa (pakkanen puraissut pehmeäksi), puolukkaa (hyvää!) ja kaarnikkaa (mehevämpi versio kuin etelämpänä Keski-Suomessa). Astellessamme huomasimme, että kulkiessa sai välillä olla tarkkana polulla olevien kivien takia.


Kilometrin päässä vastaan tulivat seuraavat puiset opasteviitat. Peuran polun suuntaan mielivän pitää kääntyä oikealle, mutta me jatkoimme matkaa suoraan eteenpäin. Palautin mieleeni haaveen Peuran polun vaelluksesta Reisjärvelle saakka...

Sitten polku käväisi Raja-Käyräsen rannassa ja kaarsi vasempaan pitkospuita pitkin. Mietimme, että lammen rannan mökkiläinen oli onnistunut valitsemaan itselleen tosi rauhallisen paikan, koska ainakaan kartalla ei autotietä näkynyt.


Ihastelimme avaraa, valoisaa männikköä. Vaikka maasto aavistuksen verran kohosi, ei polulla päässyt hengästymään.


Tuntui aivan mahtavan levolliselta kulkea syyskauniissa metsässä, jossa ei kuulunut muuta kuin askeltemme ja luonnon vähäisiä, tuulen aiheuttamia ääniä. Linnutkin pitivät nokkansa ummessa eivätkä lehahdelleet lähipuskista yllättäen lentoon. No, kävelimme parhaillaan Keski-Suomen laajimmalla hiljaisimmaksi luokitellulla alueella...


Taivaskin tuntui hymyilevän meille. Saimme katsella puunlatvojen yläpuolella paitsi syysauringon säteitä, myös hienoja pilvimuodostelmia, mutta ilman pisaraakaan vettä. Toisaalta, kuivahkolle maastolle olisi varmasti sadekuurokin kelvannut.

Tällä retkeilyalueella liikkuessaan voi muuten helposti tulla käyskennelleeksi peräti kolmen maakunnan alueella. Metsät ovat onneksi rajattomia, joten maastossa kulkiessaan ei edes huomaa, ollaanko nyt Keski-Suomen (Pihtipudas), Pohjois-Pohjanmaan (Reisjärvi) vai Keski-Pohjanmaan (Lestijärvi) puolella.

Peuran polkua pitkin alueelta pääsee jatkamaan matkaa matkaa etelään myös Kinnulan ja Kivijärven maastoihin.


Polultamme haarautui oikealle sinisillä maalimerkeillä merkitty reitti. Mikähän siinä oli kyseessä? Kartoissani ei ollut siitä mitään tietoa. Onko tästä kulkenut Lapin Sormi -eräreitti, Keski-Suomen maakuntauran haara vai jokin muu reitti? Ollapa tietäjä mukana.

Kerrassaan huikaisevan upea mäntykangas jatkui ja mietin, missäköhän se karttaan merkitty imarrekivi oikein oli. Olin onneksi etukäteen sekä nähnyt kuvan kivestä että saanut tietää sen sijaitsevan hieman sivussa juuri tältä polulta. Plus että imarrekivi oli kooltaan niin suuri, että sen huomaisi kyllä.

Kun sitten havaitsin polun vasemmalla puolella tähän saakka näkemiimme kiviin verrattuna isompia kiviä, käväisimme kiertämässä kivenlohkareet. Ei tärpännyt. Siispä oli palattava polulle ja jatkettava vielä vähän matkaa.


Kohta edessämme pilkotti rakkakivikkoa ja sen vasemmalla puolella niin valtava lohkare, että sen täytyi olla imarrekivi.


Kun tunnistin komeasta lohkareesta kasvokuvan, asia varmistui! Vaikka tästä on joku ollut tunnistavinaan erään keskisuomalaisen poliitikon profiilin, tuli pottunokasta itselleni lähinnä mieleen Seitsemän veljestä.


Imarrekivi on kyllä huisin erikoinen siirtolohkare, jännästi osiin haljennut. Se on saattanut olla muinoin palvontapaikka tai vastaava.


Palasimme tulopolkuamme takaisin päin takaisin reitille. Imarrekivi ei itse asiassa juurikaan merkitylle reitille näy, joten kannattaa seurata karttaa tarkoin tai odottaa, että saapuu tähän metsäautotien polunristeykseen, jolta erkanevan, pienillä sinisillä maalitäplillä merkityn polun päästä löytyy imarrekivi helposti. Me vain satuimme innoissamme oikaisemaan kivijahtiin jo ennen tätä ;)


Kapean, keltaisten lehtien valtausyrityksen kohteena olevan metsäautotien pohja jatkui helppokulkuisena kohti Harjuntakasen laavua. Koska reitti oli tässä niin helppo astella, saatoimme tähyillä kauniiden metsämaisemien ja syksyn värien lisäksi myös potentiaalisia sieniesiintymiä. Onnistuin noukkimaan yhden hyväkuntoisen herkkutatin aivan polun vierestä.


Retkitoverini poimi matkaansa vieläkin somemman, madottoman yksilön. Olimme suuresti toivoneet löytävämme suppilovahveroita, mutta niitä ei osunut silmiin missään.


Harjuntakasen laavulle saavuttuamme tuli taas vastaan opasteviittoja, selvästi eri aikakausilta.


Harjuntakasen laavupaikalla on muhkea kapein penkein varustettu kotalaavu, joka sopii  tulisteluun ja eväiden syöntiin. Kotalaavu avautui poispäin järveltä, mutta ehkä siihen sitten paistoi ilta-aurinko. Eivätkä rakennelmat toisaalta olleet ihan rannassa, vaan metsäautotien vieressä.

Kotalaavun vierestä löytyy puuvajan ohella myös siisti huussi sekä pieni "tavallinen" laavu, johon pitkäkoipisemman kulkijan voisi tehdä tiukkaa kömpiä nukkumaan. Tuumasin, että tällaisena tynkäpituisena saattaisin itse mahtua laavuun jopa koko pituudeltani.


Laavupaikalla olisi ollut ihan kunnon polttopuita tulien tekoon, mutta olin varautunut teevesien keittoon risukeittimellä, johon olen edelleen erittäin ihastunut. Vajutin puuvarastoa vain muutaman kuivan lastun verran, sillä muut tulitarpeet eli pienet risut noukin kuivasta lähimaastosta.

Kun teevesi oli kiehunut, rapistelin voipaperipaketin auki. Olin aamulla leiponut karjalanpiirakoita retkievääksi. Retkiseuralaiseni tarjosi teen seuraksi vielä lohivoileipää ja makoisaa puolukkapiirakkaa. Mitä parahin ulkoilmalounas!


Eväät syötyämme kävimme vielä katselemassa rauhaisan Harjuntakasen seesteisiä maisemia. Oli hyvä olla.


Harjuntakasen laavulta jatkoimme matkaa kapeaa metsäautotien pohjaa pitkin. Kun kohtasimme Patakivelle (4.5) ja Muurasjärvelle (9.5) osoittavat viitat, ei polkua siihen suuntaan juuri erottanut. Meidän kulkusuuntaamme polku onneksi näkyi hyvin ja kohta kaarsimme suon laidasta kohti seuraavaa rakkakivikkoa.


Polun ympärillä meitä hemmotteli mitä kaunein syysluonto hienoine värisävyineen. Ai köyhän miehen Lappi? Sopii minulle, sillä tänne ajaa Jyväskylästä vain reilut pari tuntia!


Loppumatka takaisin Yölammelle sujui hyväkuntoista metsäautotietä pitkin, sitä samaa, jota olimme tänne ajaneetkin. Astelimme vielä itse Yölammen rantaan, missä seisoo pikkuruinen autiotupa. Somassa tuvassa ei ole kaminaa tai muuta tulisijaa, joten lämmittävät tulet on tehtävä täällä ulkosalle nuotiokehään. Autiotuvassa on laveria koko leveydeltä, yöpymään mahtunee kaksi (tai ehkä tiiviisti kolme) nukkujaa vieretyksin.


Yölampi oli suloisen kaunis tyyneydessään, siinä syksyn sylissä.

Aivan ihana retkipäivä Puttaalla.

Lämmin suositus Suurijärven retkeilyreitistölle ja Harjuntakasen alueelle!


P.S. Ajo-ohje-vinkki: Yölammen autiotuvan ja ympyräreittipolkujen lähelle mielivän kannattaa kääntyä tieltä 760 Karhukalliontielle ja siltä Yölammentielle.

Kommentit

  1. Kiitos, ihana retkiselostus:)
    Ehkäpä tuokin paikka täytyy jossain välissä yrittää käydä tutustumassa.
    Sinulla on mahtavia retkikertomuksia. Niitä on kiva käydä lukemassa ja pistää "korvan taakse".
    Jään malttamattomana odottamaan uusia retkiäsi.
    Mahtavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annikka ja samoin hienoa syksyä sinulle :) Pohjoisessa Keski-Suomessa on todella kivat maastot, siellä kannattaa käydä retkeilemässä!

      Poista
  2. Hienoja kuvia!

    Jos tuo sinisellä merkattu polku on suurin piirtein samasta kohtaa kuin pari edellistä kuvaa, niin eikös se mene vain Raja-Käyräsen rantaan? :) Pitääpä pitää silmät auki seuraavan kerran kun tulee käytyä tuolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipi hyvinkin olla. Olen vain niin tottunut siihen, että maalimerkit ovat enemmän ”eteenpäin vievää” reittiä näyttäviä. Katsotaan, miten reittiasiat siellä kehittyvät tulevaisuudessa :)

      Poista
  3. Kävin alkuviikosta käveleskelemässä Harjuntakasella ja Etelä-Sydänmaalla. Tulipa siinä samalla katsottua mainitsemasi "sivupolku". Polku johtaa mäen yli Raja-käyräsen rantaan ja päättyy sinne. Mikä lienee haaran tarkoitus, sitä en tiedä, mutta kivat maisemat mäen päältä. Lapin sormen reittiin ko. polku ei kuulu. Keski-kirjastot ja hauksi "lapin sormi" niin kartta löytyy, 37 sivua :)

    Alueen parhautta on sen tuntemattomuus ja siitä johtuva kävijöiden vähyys. Kolmen päivän aikana törmäsin seudulla seitsemään ihmiseen, joka oli kyllä oma ennätykseni. Useasti saa olla aivan omissa olissaan.

    Tämä lienee paikat hyvin tuntevalta Siniltä "unohtunut":
    http://img1.mun.playforia.net/usergallery/5967925/saarinen.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteista! Odotan jo seuraavaa retkeä Harjuntakaselle. Minulla on myös Lapin Sormen kartta-A4-nippu kotona odottamassa retkeä vanhoille poluille :)

      Hienon näköinen tupa tuossa kuvassa!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la