Jalkaisin

Jäljellä enää viimeinen osuus matkasta Raate-Oulu! Tuntui huimalta lähteä liikkeelle Oulun Heikkilänkankaalta, enää 10 kilometrin päässä kaupungin keskustasta, tietäen että tämä kahden viikon mittainen kävelyreissu Suomen poikki päättyisi tänään. Alun perin olin arvioinut, että taivallukseen voisi mennä jokunen päivä enemmänkin, mutta tässä sitä nyt oltiin. Iltaöinen kävelyni Muhokselta Heikkilänkankaalle johti siihen, että nukuin tavallista pidempään ja vedin kävelytossut jalkaan vasta puolen päivän kieppeillä. Ei ollut mihinkään kiire, eikä rinkka painanut selkää: jätin sen majapaikkaani odottamaan iltaa ja lähdin matkaan vain minirepun ja keveiden eväiden kera. Palasin yöllä jättämälleni valtatie 22:n viereiselle kevyen liikenteen väylälle. Maatalousliikennettä ei näkynyt, saati sitten kiellettyjä mopoja, mutta ohitin kyllä hevosten laitumen. Sitten riemastuin, kun kohdalle osui yllättäen jäätelökioski. Vaikka olin vasta alkumatkassa, kyllä jätski kelpasi! Tällaista...

Halinsaaren laavun kuvankauniissa maisemissa Oulujoen rannalla kelpasi herätä. Olisinpa aamuvirkkua sorttia, niin pääsisin kokemaan näitä varhaishetkiä enemmänkin! Olin nukkunut pelkällä sisäteltalla. Se takasi erinomaisen tuuletuksen.  Mutta se aamukuuden herätys ei ollut minulle mikään tavallinen tai unelma-aika, etenkin kun olin saapunut Halinsaareen vasta puolenyön jälkeen. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, mikäli aioin edetä yhtään järkevästi ennen iltaa. Varhaisen aamun tunteina olisi vielä siedettävä lämpötila kävellä, mutta uskoin että keskipäivällä läkähtyisin päivän helteessä ja auringon paahteessa. Näissä maisemissa ja aamun hiljaisuudessa olisi kyllä viihtynyt Halinsaaren rantarauhassa pidempäänkin, mutta helteen vuoksi olin päättänyt olla käytännöllinen. Sain itseni liikkeelle Tervareitistön polulle Halinsaaresta likellä puoli kahdeksaa. Hyttysverkkohuppu piti laittaa päähän heti alkumatkasta, sen verran inisijöitä oli myös hereillä heti aamusta. ...

Pällin voimalaitos, Oulujoki Yksi Utajärven lepopäivä oli takana, puolikas edessä. Yli +25 asteen lämpötila ei nimittäin houkutellut pätkääkään lähtemään tien päälle rinkan kanssa ennen kuin kuumuus edes vähän hellittäisi. Niinpä vietin päivän kuumimman ajan käppäilemällä Utajärven kylillä ja kun lämpötila alkoi hitusen taittua, tuli aika sanoa hyvästit ja kääntää nokka kohti Oulua. Kiitin vielä mahtavan majapaikkani eli Utajärven pappilan iloista emäntää Pirkkoa , jonka ansiosta lepotaukoni oli ollut mitä parhain. Tiedän kyllä, mihin majoittua, jos tulen näille main uudelleen! Lähtiessäni Pirkko vielä tarkisti, että halusinko varmasti kiertää Tervareitistön polulle pidemmän kautta eli kävellä mutkan takaisin keskustaan päin ja koukata sitten polulle. No en todellakaan! Niinpä hän neuvoi minulle Utajärven kirkon takaa menevän oikopolun Tervareitistölle, joka oli pappilastakin vain kivenheiton päässä, mutta joenuoman toisella puolella. Heipä hei! Kävelin jo kolmatta kerta...