Jalkaisin

Mäki-Matti oli ihan oikeasti olemassa. Matti-niminen mies asusti mökissä, joka sijaitsi itse asiassa Seminaarinmäen puolella, mutta hänen mukaansa alettiin aluetta kutsua, kertoo opas Anne Keihäsvuori Mutkitellen Mäki-Matissa -kävelykierroksen aluksi. Tarinointi lähtee liikkeelle Pitkäkadun kulmasta Maakunta-arkistolta, jonka tuntumassa oli myös ensimmäinen Mäki-Matin osuusliike. Vastapäisen Niinikulma -kerrostalon (yllä) paikalla oli aiemmin seminaarilaisten suosima Ida Niinikankaan kahvila. Naapuritontilla kuulemme puurakennuksista, jotka on tunnettu niin kuume-, kulkutauti- kuin Harjun sairaalan nimellä; olipa täällä tovin urkuharmoonitehdaskin. Poikkeamme Mäki-Matin perhepuiston kupeeseen; Oikokatua riemastuttavat siinä taas hienot kesäkatumaalaukset. Norssin uuden siiven paikkeilla, Heleniuksen mäellä, sijaitsi aikoinaan myös janoisten suosima Nousevan auringon talo. Harjun laitaa pitkin saavumme Kortesuonkadun toiselle puolelle, Nisulaan, joka liitettiin Mäki-Mattia myöhem...

Oikaisen yliopiston kampukselta Mäki-Matin perhepuiston kautta Oikokadulle. Pakkanen lie ajanut leikkijät sisätiloihin, joten uskaltaudun kurkistamaan tähänkin autioon leikkipuistoon, vaikka käsipuolessani ei roikukaan innokasta leikkijää. Luistinrata odottaa luistelijoita, kiipeilytelineillä ei ole ketään. Pajumajojen läpi kulkee kelkan ura. Kapeiden ja korkeiden kuusten välistä hohtavat valaistut kiviteokset, lapsenkokoiset hahmot, jotka ryhminä seisoskelevat siellä täällä puiden suojissa. Tämäkin on yksi Valon kaupungin valaistuskohteista . Erityisesti yksi kiviperhe on jännittävästi kuin parrasvaloissa, esiintymislavalla. Kuka aloittaa kohta ja mitä? Näissä kivihahmoissa on valaistuksen ja ehkä tämän kelinkin ansiosta jotain taianomaista. Valojen ja varjojen leikkiä. Myös muut puiston kiviteokset nousevat juuri tällä iltahämärällä mahtavasti esiin. Hauskaa! Merirosvolaivan luona on liikkuvaakin valoa, johon liukumäen laskija saa kosketuksen. Sen sijaan leikkikentän iso kalanp...

Voionmaankadulle on ilmestynyt uusia kovapintaisia asukkaita. Norssin vierestä alkavan Mäki-Matin perhepuiston päähän, aivan Voionmaankadun varteen, on rakennetty nupukivikiveys, jolla jököttää kiviperhe; äiti, isä ja lapsukainen - liekö tyttö vai poika. Mitään kylttiä tekijästä tai tekijöistä en havaitse, kun tutkailen patsastelijoita. Kävelen Mäki-Matin perhepuiston halki kohti Oikokatua. Intiaanileirin viereisessä katoksessa leikki kolme nauravaista pikkutyttöä. Yksi heistä kiljahtaa jotain jäätelöstä. Toiveikkaana pysähdyn kohta punamultamökille, jonka kahvila Miranellasta ostin taannoin herkkujätskiä. Vaan pettymysten pettymys! Pöydät ja tuolit on korjattu pois, ei kyltin kylttiä koko kahvilasta tai sen aukioloajoista - ikään kuin sitä ei olisi ollutkaan? Kurkkaan ruutuikkunasta sisälle; siellä on vielä kahvilan kalusteita, mutta uhkaavan autio tunnelma muuten. Hyvä kahvilayrittäjä, tervetuloa takaisin! Tai käy edes laittamassa lappu tiedoksi ohikulkijoille tilanteesta, jos et e...

 Jyväskylässä ei ole symppiksiä pikkukahviloita ollenkaan liikaa. Ilahdun suuresti, kun näen Yliopistonkadun ja Oikokadun risteyksessä liitutaululla mainoksen puistokahvilasta. Sinne! Mainoskyltti on varmasti tarpeen, sillä luontaista trafiikkia Oikokatua pitkin on varmasti rajallinen määrä näin kesällä, vaikka kirppis toisinaan katua vilkastaakin. Mäki-Matin perhepuiston soman punamultamökin kivijalassa on pikkuruinen kahvila Miranella , jolla on ahtaan sisätilan lisäksi käytössä kiva ulkoterassi, josta osa tarjoilustakin hoituu. Sisätiloista löytyy jäätelö- ja sorbettitiski. Sorrun maistamaan kahta makua hellepäivän kunniaksi: rommirusinaa ja viekoittelevasti tuoksuvaa raparperisorbettia. Nam... On pakko kysyä, mistä nämä herkut ovat peräisin - ja kuulemma ovat Maatalon jäätelöä, tilalla valmistettua. Tuo tuote jää kutkuttamaan sen verran, että äskeinen googlaus paljastaa tuotteen olevan hollantilaisen ketjun konseptoima, mutta valmistajat ovat oikeasti paikallisia maitotiloja...

Väriä! Mäki-Matissa maalataan jopa katua! Satun tänään ihan vahingossa Oikokadun nurkille keskellä päivää ja on pakko käydä vilkaisemassa, mitä taideteoksia katuun syntyy. Mäki-Matin perhepuisto tarjoaa päivällä maalit halukkaille katutaitelijoille ja sen kyllä huomaa; pääosin nuoret taiteilijat käyttävät pensseleitään ja väriä reilusti asvaltilla. Varon hieman askeliani, ettei kengänpohjiin tartu jotain uutta, vielä tuoretta ja yllättävää - saattaisin jättää pirtsakoita jälkiä kohta muuallekin! Kun on paremmin aikaa, sitten mars tutkimaan katutaiteilijoiden työtä.