Oikaisen yliopiston kampukselta Mäki-Matin perhepuiston kautta Oikokadulle. Pakkanen lie ajanut leikkijät sisätiloihin, joten uskaltaudun kurkistamaan tähänkin autioon leikkipuistoon, vaikka käsipuolessani ei roikukaan innokasta leikkijää.
Luistinrata odottaa luistelijoita, kiipeilytelineillä ei ole ketään. Pajumajojen läpi kulkee kelkan ura. Kapeiden ja korkeiden kuusten välistä hohtavat valaistut kiviteokset, lapsenkokoiset hahmot, jotka ryhminä seisoskelevat siellä täällä puiden suojissa. Tämäkin on yksi Valon kaupungin valaistuskohteista. Erityisesti yksi kiviperhe on jännittävästi kuin parrasvaloissa, esiintymislavalla. Kuka aloittaa kohta ja mitä?
Näissä kivihahmoissa on valaistuksen ja ehkä tämän kelinkin ansiosta jotain taianomaista. Valojen ja varjojen leikkiä. Myös muut puiston kiviteokset nousevat juuri tällä iltahämärällä mahtavasti esiin. Hauskaa! Merirosvolaivan luona on liikkuvaakin valoa, johon liukumäen laskija saa kosketuksen. Sen sijaan leikkikentän iso kalanpyrstö (josta kauempaa ensin mietin, onko kyseessä sittenkin pupukorvat?) on valaisematon.
Kaupungin humina kaikuu puistoon kuin verhon takaa, Harjun toiselta puolelta. Toisen puiston läpi oikaisijan askeleet sen sijaan kaikuvat kelin kirpakkuuden yli voimakkaina. Kun kävelen Harjun laitaa kohti kotia, tulee vastaan pari reipasta nuorta miestä. Heillä on paitsi oikea asenne, myös riittävät varusteet. Kylmä ei haittaa mäenlaskijaa; suojalasit päähän ja pulkka kainaloon, niin kohta Harjun rinteeltä saa kyytiä! Mahtavaa!
Luistinrata odottaa luistelijoita, kiipeilytelineillä ei ole ketään. Pajumajojen läpi kulkee kelkan ura. Kapeiden ja korkeiden kuusten välistä hohtavat valaistut kiviteokset, lapsenkokoiset hahmot, jotka ryhminä seisoskelevat siellä täällä puiden suojissa. Tämäkin on yksi Valon kaupungin valaistuskohteista. Erityisesti yksi kiviperhe on jännittävästi kuin parrasvaloissa, esiintymislavalla. Kuka aloittaa kohta ja mitä?
Näissä kivihahmoissa on valaistuksen ja ehkä tämän kelinkin ansiosta jotain taianomaista. Valojen ja varjojen leikkiä. Myös muut puiston kiviteokset nousevat juuri tällä iltahämärällä mahtavasti esiin. Hauskaa! Merirosvolaivan luona on liikkuvaakin valoa, johon liukumäen laskija saa kosketuksen. Sen sijaan leikkikentän iso kalanpyrstö (josta kauempaa ensin mietin, onko kyseessä sittenkin pupukorvat?) on valaisematon.
Kaupungin humina kaikuu puistoon kuin verhon takaa, Harjun toiselta puolelta. Toisen puiston läpi oikaisijan askeleet sen sijaan kaikuvat kelin kirpakkuuden yli voimakkaina. Kun kävelen Harjun laitaa kohti kotia, tulee vastaan pari reipasta nuorta miestä. Heillä on paitsi oikea asenne, myös riittävät varusteet. Kylmä ei haittaa mäenlaskijaa; suojalasit päähän ja pulkka kainaloon, niin kohta Harjun rinteeltä saa kyytiä! Mahtavaa!
Kommentit
Lähetä kommentti