Siirry pääsisältöön

Yliopistoportti ja poisto

 Kävelen myöhään perjantai-iltapäivänä Seminaarinmäen kampusalueen halki kohti keskustaa. Askel pysähtyy Yliopistoportin edessä, sillä nyt sen läpi ei pääsekään kulkemaan. Puna-keltaraitaiset teipit on vedetty reippaalla kädellä Pero Luostarisen Yliopistoportti-veistoksen ympäri. Ohikulkijat vilkaisevat teippauksia, mutta kiertävät teoksen kiltisti. Aiemmin iltapäivällä Mind Less Art Termination otti kohteekseen Luostarisen bysantinsinisen portin ja teipit kertovat siitä, että tämä julkinen taideteos poistetaan kampukselta.
No ei nyt sentään! Yliopistoportti on nyt osa toisen teoksen sisältöä. Mutta mitä jos portti oikeasti hävitettäisiin? Tulisiko sitä ikävä, tuntuisiko että jotain puuttuu kulkureitiltä? Vaikka muistan ajan, kun opinporttia ei yliopiston kirjaston kulmalla ollut, on se nyt olennainen osa maisemaa. Sinisen teoksen muoto ja väri tulevat mieleenpainuvasti esiin eri vuodenaikoina, kun valaistus ja värit sen ympäristössä muuttuvat. Veistoksesta on tullut oikeasti portti yliopiston kampusalueelle.

Julkisten paikkojen taideteokset ovat ehkä parhaimmillaan sellaisia, että ne huomaa, muistaa ja liittää kiinteästi sijaintipaikkaansa. Eräät niistä eivät aina aukea ohikulkijalle tai niiden ohi saattaa kulkea lukemattomia kertoja jopa huomaamatta, että paikassa on taideteos - eikä kyse ole välttämättä vain teoksen koosta. Taideteoksilla on silti oma merkityksensä, vaikka sitten vain osalle meistä.

Lauantaikävelyllä kuljen uudelleen Yliopistoportille. Veistos on edelleen paikallaan ja raitateipit ovat poissa. Poistouhka on väistynyt.

Kommentit

  1. Hauska tempaus. Olisi hauskaa kuulla mitä ihmiset "poistosta" ajattelisivat. Miten olet kärsinyt kuljeskella tuollaisella tuulella ja pakkasella...? :o

    VastaaPoista
  2. Tarkeneminen on pukeutumiskysymys... Viima tosin voi hyökätä välillä ikävästi naamalle, mutta se on ohimenevää. Olen huomannut, että sormetkin saa kohtuullisessa ajassa virkoamaan kuvauskohmettumisesta.

    VastaaPoista
  3. Eikös tuo portti ole nimeltään Opinportti? Se on parhaimmillaan loppukeväästä ja syksyllä ruskan aikaan. Harmi, että tänä vuonna näin sen vain lehdettömien puiden ympäröimänä.

    VastaaPoista
  4. Otetaan syysruska ja sumuinen sää, niin portti on huikea! Olen itse törmännyt lähinnä nimiin Yliopistoportti (esim. Jyväskylän taidemuseon listaus) ja Yliopistoportit myös painotuotteissa; Opinportti veistoksen nimenä on mennyt ohi silmieni.
    Veistoksessa itsessään ei nimeä ole, tai sitten nimi on sijoitettu tosi ovelasti!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva