Yliopistoportti ja poisto

 Kävelen myöhään perjantai-iltapäivänä Seminaarinmäen kampusalueen halki kohti keskustaa. Askel pysähtyy Yliopistoportin edessä, sillä nyt sen läpi ei pääsekään kulkemaan. Puna-keltaraitaiset teipit on vedetty reippaalla kädellä Pero Luostarisen Yliopistoportti-veistoksen ympäri. Ohikulkijat vilkaisevat teippauksia, mutta kiertävät teoksen kiltisti. Aiemmin iltapäivällä Mind Less Art Termination otti kohteekseen Luostarisen bysantinsinisen portin ja teipit kertovat siitä, että tämä julkinen taideteos poistetaan kampukselta.

No ei nyt sentään! Yliopistoportti on nyt osa toisen teoksen sisältöä. Mutta mitä jos portti oikeasti hävitettäisiin? Tulisiko sitä ikävä, tuntuisiko että jotain puuttuu kulkureitiltä? Vaikka muistan ajan, kun opinporttia ei yliopiston kirjaston kulmalla ollut, on se nyt olennainen osa maisemaa. Sinisen teoksen muoto ja väri tulevat mieleenpainuvasti esiin eri vuodenaikoina, kun valaistus ja värit sen ympäristössä muuttuvat. Veistoksesta on tullut oikeasti portti yliopiston kampusalueelle.

Julkisten paikkojen taideteokset ovat ehkä parhaimmillaan sellaisia, että ne huomaa, muistaa ja liittää kiinteästi sijaintipaikkaansa. Eräät niistä eivät aina aukea ohikulkijalle tai niiden ohi saattaa kulkea lukemattomia kertoja jopa huomaamatta, että paikassa on taideteos - eikä kyse ole välttämättä vain teoksen koosta. Taideteoksilla on silti oma merkityksensä, vaikka sitten vain osalle meistä.

Lauantaikävelyllä kuljen uudelleen Yliopistoportille. Veistos on edelleen paikallaan ja raitateipit ovat poissa. Poistouhka on väistynyt.