Puistotorin konduktööri

Talviaurinko nousee muutamaksi tunniksi esiin ensimmäisen adventin aamuna. Pakkanen pitää huolen siitä, että on mukava pysyä liikkeessä. Tuomiojärven jäällä luistelee jo ensimmäisiä uskaliaita. Itse en vielä sinne mene, pakkaset saavat voimistaa jäitä vielä ennen kuin seuraan mallia.

Käännyn Sepänaukiolta alas Yrjönkadulle ja sieltä pihakaduksi merkitylle Opistokujalle, joka näyttää kapealta autoväylältä enemmän kuin kujalta, jossa pelattaisiin palloa, kuten liikennemerkissä antaa ymmärtää. Opistokujan päässä Puistotorin leikkipuisto on autiona, vailla leikkijöitä sekin.

Vaan yksi hahmo on tanakasti paikallaan Puistotorin leikkipuistossa. Merikarhun näköinen, ikävästi etu- ja takapuolelta töhritty junasetä ei heiluta, vaan vartioi tyynesti höyryveturia ja sen perässä olevaa avomallista junavaunua. Veturin olen noteerannut aiemminkin, mutta Onni-konduktööri on jäänyt vehreämpänä vuodenaikana huomaamatta. Sitkeyttä, Onni! Toivottavasti univormusi ja veturisi vielä puhdistetaan.

Surullisen näköinen harmaa betonisuihkulähde (tekijä tuntematon) on Puistokatu 2:n ankeassa syvennyksessä. Edes iloisen väriset mosaiikkilaatat eivät tätä teosta pelasta. Soliseeko tässä kesäisin vesi? Epäilen.

Tekee jo mieli pysähtyä hetkeksi sisätiloihin. Aren aukion laidalla, Puistokatu 1:ssä on vastikään avannut uusi, pieni smoothie-paikka Shasa, joka on ilahduttavasti auki myös nyt sunnuntaina. Saan kohta käteeni oluttuopin kokoisen marja-hedelmä-pähkinäherkun. Pöytiä tilaan ei mahdu, istumapaikan voi valita pehmustetusta ikkunapenkistä ja seinänvierustan puupenkistä. Smoothie - olisipa silläkin suomenkielinen nimi. Pehmelö? Pehmie? No ei väkisin. Mutta hyvää tämä on!

Päätän pärjätä ilman lämmintä kupposta ja kierrän ostoshumun sekä joulukassien  kanniskelijat hiljaisempia katuja. Yläkaupungilla näyttää ihan tavalliselta, rauhalliselta talvisunnuntailta.