Jalkaisin

Kammarinmäen luola tuli oikeastaan ensimmäisenä mieleen, kun mietin lauantaina sopivaa kohdetta pienelle eväsretkelle. Olin juuri ottanut pellillisen sämpylöitä uunista – siis tuoretta evästä matkaan! Keitin termariin teevettä ja yritin löytää seuraakin äkkilähtöretkelle, mutta vesiperä tuli. Kääräisin evässämpylät voipaperiin, sujautin myös istuinalustan reppuun ja lähdin matkaan. Kammari n mäen luolan sijainti löytyy helposti kartasta . Piti vain päättää, mistä suunnasta lähestyä. Päätin nousta lippaluolan maastoon johtavalle polulle Keltinmäen koulun vierestä. Olin pakannut reppuun myös nastasuojat, jos vaikka olisi erityisen liukasta, mutta joskohan sitä edelleen pärjäisi ilman… Kun olin päässyt metsän puolelle, oli edessä vain kevyen lumipeitteen suojaama Kotalamminmäen rinne. Ehkä siellä alla oli myös polkuja, mutta niitä ei erottunut. Eikä sillä väliä: saatoin kavuta ylemmäs käytännössä mistä kohdasta hyvänsä, kun lumi ei kuitenkaan purskahtaisi kengänsuusta sisään. Sen verran p...

Luolaretki? Etelä-Konneveden kansallispuistosta löytyy myös luolia, mutta niihin ei onnistu kyllä törmäämään vahingossa. Täytyy olla tietoa, mistä niitä löytyy ja pikkuisen myös taitoa, jos haluaa käväistä ihan luolan sisällä. Asiantuntijan opastuksella luolaretki onnistuu sekä helpommin että turvallisemmin. Seudun potentiaalisia luolamaastoja ahkerasti könyävä, Konnevedellä luolamiehenäkin nykyään tunnettu Mikko Lemmetti sai houkuteltua minut mukaan retkelle, jolla oli tarkoitus käydä kurkkaamassa muutamaan luolaan Vuori-Kalajan maastossa. Tai no, itse asiassa lupasin lähteä kuskiksi valokuvaajalle. En luvannut käydä itse yhdessäkään luolassa, sillä olen enemmän avarien maisemien ystävä; ylen ahtaat paikat eivät omaa päätäni viehätä. Päiväretki Etelä-Konneveden kansallispuistoon uljaisiin maisemiin on kuitenkin aina erinomainen ajatus. Kokoonnuimme Mikon koolle kutsumalla porukalla Vuori-Kalajan parkkipaikalla sunnuntaiaamuna ja lähdimme tarpomaan hyvin tallattua polkua pitkin Vuori...

Oi Hyyppäänvuori! Olin toiveikkaana odotellut sopivaa retkihetkeä mäkimaisemiin ja haaveillut, että talvisää osuisi kohdalleen. Niinpä iloni oli suuri, kun aurinko valaisi talvisen sinitaivaan. Edellisestä visiitistä Laukaan korkealle komistukselle oli jo aikaa! Aiemmin olin lähestynyt Hyyppäänvuoren huippua toisesta suunnasta, mutta nyt noudatin kiltisti ajo-ohjeita ja paikallisteiden opasteita Hyyppääntien P-paikalle . Tien varteen oli aurattu tilaa muutamalle autolle ja hyväksi tallattu polku ohjasi itse Hyyppäälle. Nappasin kuitenkin varuiksi lumikengät matkaan, siltä varalta että niitäkin tulisin tarvinneeksi. Polun poikki menevän kettingin jälkeen haarautui polku kahdeksi: vasemmalle kääntyi partiomajan oikopolku ja oikealle Hyyppäänvuoren polku. Nautiskelin suloisista metsämaisemista, lumen koristamista kuusista ja koivuista, jotka reunustivat loivasti ylämäkeen kohoavaa polkua. Pikkulintu liverteli ohimennen kevättervehdyksen, mutta en tietenkään tunnistanut, k...

Kartalla lukee ihan selvästi Luolavuori , mutta näinköhän sitä olisi tullut omin päin hoksattua lähteä Leppälahteen luolaa etsimään.? Epäilen, että olisi jäänyt retki tekemättä. Kävi kuitenkin niin hyvä mäihä, että ympäristöluotsikollega Riitta kutsui poppoon porukkaa kotikonnuilleen eli pääsin luolaretkelle peräti paikallisoppaan matkassa! Täytyy tässä samalla tarkentaa, että Jyväskylän ympäristöluotsit eivät ole sinänsä oppaita (jotka osaisivat ladella ohimennen järisyttävän määrän faktoja historiasta nykypäivään), vaan olemme vapaaehtoisia kanssakulkijan ja -ihmettelijän tapaisia immeisiä, joita voi kysäistä seuraksi lähiretkelle lähiympäristöön. Osa meistä saattaa tunnistaa polun varren kasveja, eläimiä tai tuntea tienoon tarinoita, mutta uskallamme lähteä liikkeelle myös ihan itselle uuteen paikkaan nautiskeluperiaatteella kokeilemaan, mitä kaikkea juuri sillä retkellä tulee vastaan. Luolavuoriretkitaipaleen alkuun löytää parhaiten kartan avulla. Tämä karttalinkki...

Aina ei voi tietää, mihin päätyy, kun lähtee kävelyretkelle. Lähdin kävelylle Könkkölästä, Köhniönjärven pohjoispäästä Lumopolkua pitkin ja saavuin järven toisen pään kierrettyäni junaradan varteen. Olin ajatellut kiertää Köhniönjärven, mutta radan länsipuolella olevat upeat jääpuikkomuodostelmat saivat minut ihan muihin aatoksiin. Vain koska jääpuikot saivat minut muistelemaan, että jossain ei-kauhean-kaukana piti olla luola. Kaivoin takin taskusta esille vanhan ja repaleisen Jyväskylän ulkoilukarttani, jonka tarkkuus (1:50 000) ei ole niitä huikeimpia luolan etsintään. Etenkin kun kyseistä luolaa ei ole siihen karttaan merkitty. Huokasin ja kaivaessani kännykkää esille takin sisätaskusta toivoin, että puhelimen akku sietäisi parinkymmenen asteen pakkasta edes sen verran, että saisin selville luolan tarkemmat koordinaatit. Pelastus löytyi, koska muistin että Judinin Jussi oli kirjoittanut jutun luolasta Retkipaikka-sivustolle . Vilkaisin nopeasti jutun karttalinkistä ...