Jalkaisin

Sirkusmusiikki soi vienosti Suomen käsityön museon näyteikkunan edessä kävelykadun puolella. Vuoden 2013 nukkespesiaali on vallannut lasin takaisen areenan: Jyväskylään on saapunut sirkus! Ruudun takana on monenmoista sirkustaiteilijaa: klovni, jonglööri, leijonankesyttäjä, puujalkakävelijä, maailman vahvin nainen... Runsaslukuinen yleisö seuraa henkeään pidättäen eri sirkustaiteilijoita, sillä katsottavaa riittää. Leijona karjuu kita ammollaan, mutta kenties monen katse kiintyykin yläilmoihin missä punamekkoinen neitonen astelee varmasti nuoraa pitkin ilman minkäänlaista turvaverkkoa. Käärmeenlumooja tanssittaa taipuisaa matelijaansa (liekö tanssivilla neidoilla nauhojen sijasta luikertelijat kumppaneinaan?!), taikuri nostaa kaniinin silinterihatusta. Taitovoimistelijat temppuilevat vaivattoman näköisesti, veitsenheittäjä valmistautuu sinkoamaan tikarin avustajaansa kohti. Aikamoinen poppoo. Suomen Nukketaiteilijat ry on jälleen loihtinut ohikulkijoiden iloksi jälleen hi...

Keski-Suomen luontomuseo n rakennus on monelle tuttu, vaikka itse museo ei ehkä olekaan. Jyväskylän yliopiston museoon yhtenä osana kuuluva luontomuseo on harvinaisen hienossa paikassa: kaupungin keskustan yllä, huippupaikalla Harjun laella - Vesilinnassa. Luulenpa, että harvan luontomuseon yläkerrasta löytyy erinomaista ravintolaa ja vieläpä näkötornia. Urbaanin ympäristön keskellä oleva Harju on omanlaisensa lähiluontokeidas, niin ulkoilijoiden kuin frisbeegolfaajien iloksi. Toki on yleensä mukavampi liikuskella itse luonnossa kuin vitriinien seassa, mutta Vesilinnan alakerrassa olevassa luontomuseossa voi nähdä läheltä sellaisia eläimiä, joita ei ainakaan näin rauhallisina helposti kohtaa. Ilvestä en muista nähneeni kuin lapsena eläinpuistossa. Osa täytetyistä eläimistä on lasin takana, osa taasen on sijoitettu vielä lähemmälle katseluetäisyydelle. Silmät kannattaa pitää auki joka suuntaan, myös lattiaa ja kattoa kohti. Museokierroksella olevan perheen tytär osoittaa kookas...

Lappeenrannan keskustassa on jäljellä enää (tai vielä?) muutamia puurakennuksia 1800-luvun alusta. Wolkoffin talo Kauppakadun varressa on yksi niistä; rakennuksessa toimii nykyisellään Wolkoffin talomuseo , jossa pääsee kurkistamaan ainutlaatuiseen, ihastuttavasti säästyneeseen kotimiljööseen. Suku lahjoitti talon museoksi 1996, mutta vähältä piti, että taloa ei ehditty jyrätä... Joku kaupungin poliitikoista oli ehtinyt jo tokaista tylysti " kaikki lahopuu ei ole kulttuuria ", kun säilyttämisestä keskusteltiin. Onneksi suojelupäätös kuitenkin tuli, museoväen aktiivisuuden ansiosta. Vartin yli tasatunnein lähtevälle opastetulle kierrokselle Wolkoffin talomuseossa varustaudutaan nappaamalla pärekopasta mukaan karjalanpiirakan näköiset tossut. Opas Vaura Stenberg ohjaa ryhmämme ensin museokaupasta rakennuksen takapihalle, missä Wolkoffit ovat aikoinaan pitäneet kauppaa ennen kuin kauppatoiminta siirtyi sisätiloihin. Kun astumme takaovesta sisälle kotiin, on aika vetää ...