Siirry pääsisältöön

Keski-Suomen luontomuseolla

Keski-Suomen luontomuseon rakennus on monelle tuttu, vaikka itse museo ei ehkä olekaan. Jyväskylän yliopiston museoon yhtenä osana kuuluva luontomuseo on harvinaisen hienossa paikassa: kaupungin keskustan yllä, huippupaikalla Harjun laella - Vesilinnassa. Luulenpa, että harvan luontomuseon yläkerrasta löytyy erinomaista ravintolaa ja vieläpä näkötornia. Urbaanin ympäristön keskellä oleva Harju on omanlaisensa lähiluontokeidas, niin ulkoilijoiden kuin frisbeegolfaajien iloksi.
Toki on yleensä mukavampi liikuskella itse luonnossa kuin vitriinien seassa, mutta Vesilinnan alakerrassa olevassa luontomuseossa voi nähdä läheltä sellaisia eläimiä, joita ei ainakaan näin rauhallisina helposti kohtaa. Ilvestä en muista nähneeni kuin lapsena eläinpuistossa. Osa täytetyistä eläimistä on lasin takana, osa taasen on sijoitettu vielä lähemmälle katseluetäisyydelle. Silmät kannattaa pitää auki joka suuntaan, myös lattiaa ja kattoa kohti.
Museokierroksella olevan perheen tytär osoittaa kookasta sarvipäätä isälleen ja sanoo: moose. Isä korjaa: elk. Sinänsä on kyse samasta eläimestä. Jos kohta hirvi on näytteillä olevien eläinten suurimmasta päästä, luulisi että hirvikärpänen olisi yksi pienimmistä otuksista? Väärin meni. Hirven valitettavan hyvästä ja runsaslukuisesta pikkukaverista pääsee tarkastelemaan melkoisen rajun näköistä ja -kokoista suurennosta.
Niittykasvien nimiä voi halutessaan opetella hauskasti valopöydän äärellä, missä kasvien kuvia saa tarkastella läheltä. Tekisi todella hyvää kerrata kaikkien näiden tutunnäköisten kasvien nimet, jotka eivät tunnu aina pysyvän päässä.
Siinä kasveja tutkiessa voi samalla istua jo valmiiksi litistettyjen hyönteisten ja perhosten päällä. Jakkaroita koristavat mm. viherkukkajäärä ja ketosinisiipi.
Luontomuseossa on esillä eläinten ja kasvien lisäksi geologiaa esimerkiksi graniittinäytteiden kera. Pienoismalli havainnollistaa hyvin Jyvässeudun maan muotoja ja korkeuseroja, joita ei tule aina ajatelleeksi. Entä mistä voisi löytää vanhan metsän? Näyttelyssä vinkataan Keski-Suomen luontokohteista -  mm. suojellusta Muuramen Kuusimäestä, jossa kasvaa yksi Suomen korkeimmista kuusista.
Luontomuseon pysyvän näyttelyn perällä on vaihtuvien näyttelyiden tila, jossa on tällä hetkellä Markku Kettulan hienoja valokuvia jäästä ja jäkälistä. Valokuviin on onnistuttu vangitsemaan mitä moninaisimpia jään muotoja. Kettulan kuvia ehtii käydä katsomassa 5.5.2013 saakka, jolloin luonnonjäät lienevät - toivottavasti - toviksi muisto vain.
Ennen poislähtöä huomaan että yksi soppi on vielä tutkimatta. Museossa on huone, jossa voi katsoa kaikessa rauhassa luontovideoita. Sinne johtavalla käytävällä on esillä Kilpisen koulun oppilaiden 7b- ja 7e-luokkien kuvaamataidon töitä, tietenkin luontoaiheisia. Mustavalkoiset taideteokset ovat tosi hienoja.
Gretan pupu on yksi joukon viehättävimmistä eläinmuotokuvista. Luontomuseo yllätti iloisesti sillä, että siellä on luonnontieteellisen ja -suojelullisen aineiston ohella esillä myös luontoon liittyvää taidetta.

Visiitin päätteeksi voi vielä kavuta yläilmoihin katsomaan, miltä Jyväskylän lähimaisemat ja -luonto näyttävät lintuperspektiivistä!

Kommentit

  1. Voi kiitos kierroksesta! Minä en ole vielä luontomuseota blogissani esitellyt vaikka siellä on tullut käytyäkin. Tosi kiva paikka ja sopivan kokoinen ja jaksaa varmasti kiertää myös pikkuväen kanssa. Minä tykkään eniten siitä kala/vesi-interiööristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museo on mukavan intiimi. Itse tykästyin kasvipöytään - pitäisi opetella niiden tutunnäköisten kukkien nimet uudelleen, kun turhan monet ovat päässeet unohtumaan;-)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la