Siirry pääsisältöön

Leivonmäen lumikenkäretki

Leivonmäen kansallispuisto on nyt juhlatunnelmissa: tämän keskisuomalaisen kansallispuiston perustamisesta on kulunut 10 vuotta. Niin se aika vierii. Puiston perustamisen aikoihin vuonna 2003 Leivonmäen kunta oli vielä itsenäinen, mutta se liitettiin Joutsaan vuoden 2008 alusta.
Saavun Selänpohjan puoleiselle autiolle parkkipaikalle aamukymmenen tienovilla. Puiston tunnuseläin, kehrääjä, ei ole sekään vielä liikkeellä - lintuset talvehtivat lämpimämmillä seuduilla. Nappaan lumikengät kainaloon, valitsen infotaulun kartalta reitin ja katson Harjunkierroksen reitin alkua. Pärjäisikö sittenkin niitä ilman? Hmm, ehkä on sittenkin mukavampi, että kenkä ei uppoa yllättäen hankeen.
Harjukierros ohjaa minut luonnollisesti harjumaisemaan. Onkohan suppien pohjalla lumen alla kosteaa suota vai kuivaa kangasta? Lumella on jo hitusen verran puista tippuneita neulasia ja muuta keväthangen roskaa, mikä kertoo talven loppusuoran häämöttävän.
Pienten tassunjälkien ohella lumelta löytyy myös yksittäisiä piirtoja - säväyttäviä siiveniskuja. Kuka onkaan tässä leiskauttanut jälkensä hangelle ja missä puuhassa?
Vähitellen keli alkaa kirkastua ja maasto muuttuu yhä kumpuilevammaksi. Tässä on jotain hauskaa - tikkusuorina sojottavia mäntyjä, valkoisia kumpareita... Ja mukavan helppokulkuista.
Kapuan korkeamman harjun laelle, missä punatäplin merkattu reitti jatkaa suoraan eteenpäin. Vasemmalla puolellani rinne viettää melko jyrkästi  suoraan järveen. Tämä on varmasti huikaisevan kaunista myös sitten kun lumi on sulanut ja vesi väikkyy kirkkaana!
Kohta Harjunkierros laskeutuu yläilmoista alemmas, käy suon laidassa ja sitten puusto vaihtuu toviksi: mäntyvoittoinen kangas tekee tilaa rantamaiseman koivikolle ja muille lehtipuille. Tässä on selvästi kosteampi alue ja jossain jalkojeni alla on kenties pitkoksiakin. Ainakin Erijärvien välinen kannas vaikuttaa juuri sellaiselta paikalta, että siitä avitetaan lankkuja pitkin toiselle puolelle.
Sitten koittaa jälleen mäntykankaan vuoro, mutta pian saavun Rutajärven maisemiin ja on valittava, menenkö suorinta tietä läheiselle Lintuniemen kodalle vai poikkeanko myös Joutsniemessä, joka on hyvin pitkä, kapea Rutajärveen pistävä niemi. No, kun nyt olen täällä asti... Siispä seuraamaan sinisiä reittimerkkejä Joutsniemeen.
Joutsniemen tulipaikka on upealla paikalla, tästä vielä pitkälle eteenpäin jatkuvan kapean harjun kupeessa. Tulipaikalta näkee sekä pitkulaisen niemen muodon että mahtavan järvimaiseman. Päätän jättää niemen päässä käymisen lumettomalle retkelle ihan tarkoituksella. On hyvä pitää itsellä täky tulla tänne varmasti uudelleen.
Jos lumen peittämä reitti edelläni onkin näyttänyt harvaan astutulta, todistaa Joutsniemen tulipaikka, että täällä käydään hyvinkin ahkerasti. Ohitse rauhallisesti ajava moottorikelkka todistaa, että Rutajärven hiihtoladut pidetään erinomaisessa kunnossa, joten täällä on hyvä poiketa tulilla kesken hiihtolenkin.
Sinitaivas aurinkoineen houkuttelee minutkin hyvin helposti Rutajärven jäälle. On ylellistä kulkea puhtaalla lumella näin hienolla kelillä, vain kevyen viiman suhistessa korvissani. Missä ovat kaikki muut?
Suuntaan askeleeni suoraan jään poikki kohti Lintuniemen puolikotaa, johon saavun harjanteen takaa. Haistan aivan oikein: ilmassa leijailee savun tuoksu. Paikalle saapunut hiihtäjä on jo tehnyt ehtinyt olla tovin tulilla ja saan eväsmakkarani paistettua saman tien. Mikä hieno taukopaikka! Hiihtäjä nousee ja lähtee nauttimaan jäästä eräsuksillaan.
Lintuniemen puolikodan viereisessä puuvajalla on iloinen yllätys: pärekatto. On kiva nähdä tällaisessa paikassa esimerkki perinnerakentamisesta.
Leivonmäen kansallispuisto näyttää tänä talvipäivänä hyvinkin kauniit kasvot; käännän vielä kerran katseeni aurinkoon ennen kuin on aika tarpoa takaisin lähtöpaikkaan ja huristaa pois. Heipä hei, Rutajärvi - nähdään taas!

Kommentit

  1. Kesällä ohjelmassa, tuo paljon kehuttu Leivonmäki ja erityisesti Koskikierros. Kiitos tästä esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivonpa itsekin näkeväni Leivonmäen maisemia tulevana kesänä :)

      Poista
  2. Naapurikunnassa Toivakassa on tunnettuja päreentekijöitä. Selittyneekö pärekatto sillä?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la