Siirry pääsisältöön

Jyväskylä: kevätpäivän ohikulkua

Kala kylpee turkoosina säkenöivässä vedessä, siis melkein kuin etelän mailla. Missä tämä pieni kivikalanen polskii?
Sunnuntaikalastaja yrittää saada kalaa ottamaan onkeensa Oikokadulla, Mäki-Matin perhepuiston naapurissa. Pitkäkadun puolella päivystää muutama muu kivihahmo, lisää kivihahmoja löytyy niin perhepuistosta kuin sen  Voionmaankadun puoleisella laidalta. Onkohan asialla ollut kuvataiteilija Kari Alonen? Nimilaattaa ei näy.
Jatkan matkaa Norssin takaa halki Jyväskylän yliopiston edelleen ison remonttitouhun kourissa olevan Seminaarinmäen kampuksen. Enää en pysy perässä, mitä rempataan milloinkin; muovihuppuja ja suljettuja reittejä riittää. Pujahdan Villa Ranan hiljaiseen puutarhaan. Punatiiliaidan viereinen puu on saanut kaverikseen nöyrästi kumartelevan varjopuun.
Villa Ranan puutarha on kokenut todellisen muodonmuutoksen, enkä tarkoita sitä että lumet ovat sulaneet. Rinnemaisemaa on pengerretty, laajalle levinneet ruusupensaat poistettu.
Viime vuonna maan peittämistä opettelivat jo upouudet ruohonsiemenet, joiden tarkoitus on muuttaa rinnemaisema vihreän nurmikon keitaaksi. On tähän Villa Ranan puutarhan väljennykseen silti totuttelemista, sillä olin jo ehtinyt tottua ja kiintyä viehättävästi villiintyneeseen puutarhaan. Minneköhän ovat puiden kätköissä olleet taimilavat muuttaneet?
Toisaalta, nyt on toivoa että Villa Ranan puutarhasta Taavettilan riihelle johtava polku ei ole enää yhtä mutainen kuin ennen; sen tilalle on sijoitettu toiveikkaasti hiekkakäytävä. Jatkan matkaa Taavettilan riihen ohi Ilokiven (sen kiven, ei ravintolan!) suuntaan ja etsin kevään merkkejä rinnemetsiköstä. Kyllä, vihreää alkaa jo nousta!
Kivetty oja seurailee Seminaarinmäen rinnettä pitkän matkaa, loivasti alamäkeen, kunnes se laskeutuu jyrkästi alas, Seminaarinkadun laitaan, suoraan ritilän suojaamaan viemäriaukkoon. Tämä on sitä liki kadonnutta rakentamisperinnettä: oikein sijoitetut ja tehdyt ojat suojaavat teitä ja katuja loistavasti valumavesiltä...
Vaikka näin hieno sää onkin, poikkean kampukselta toviksi Alvar Aalto-museoon - ja normaalista poiketen en pelkälle teekupposelle - sillä Ohikulkija-videoteos (Elena Näsänen) sopii juuri tähän päivään. Kuljenhan itsekin teoksen päähenkilön lailla ohi rakennusten ja puutarhojen, pysähdyn, otan valokuvia, istun alas, pohdin sitä sun tätä, jatkan matkaa. Alvar Aallon teosten jäljillä liikkuva videoteos alkaa tasatunnein ja puolelta; 24 minuuttia sen parissa kuluu nopeasti, sillä Yuko Takedan olemuksessa on jotain vangitsevaa.
Videon naapuritilassa on esillä myös Elena Näsäsen vähäeleisiä, hienoja valokuvia Yuko Takedasta. Ilmeikkyys on pienestä kiinni. Sitten onkin aika siirtyä takaisin ulos, ohikulkemaan taas itsekin...
Mattilanniemessä, Jyväsjärven rannassa, ei enää tee yhtään mieli jäälle; hiljakseen tummeneva jääpeite alkaa jo osoittaa lupaavasti sulamisen merkkejä. Jokohan vappuna olisi Jyväsjärvi vapaa jäästä?
Nousen Lounaispuiston hiekkakäytäviä ylämäkeen ja saavun rappusille, joita somistaa pirtsakka, raidallinen matonkudegraffiti. Lounaispuiston perinteikkäällä kioskilla on aurinkoisen päivän kunniaksi hilpeä meininki - iloista väkeä istuskelee turisemassa terassilla. Taidanpa minäkin etsiytyä kevään ensimmäisen jäätelötötterön ääreen.

Kommentit

  1. Voi miten suloinen kevät siellä jo on! Ja paljon vähemmän lunta kuin meillä täällä etelässä! No, eiköhän se tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä se kevät vielä komistuu, kunhan kohta pamahtaa vihreää esiin!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la