Jalkaisin

Tällä kertaa bussi toi minut aamupäivän puolella Penzancesta Pendeeniin, jatkamaan matkaani pitkin South West Coast Pathia etelään. Kun jäin bussista Pendeenissä, kysyin ensimmäiseltä näkemältäni ihmiseltä, olisiko kylässä kahvilaa ja ilokseni sellainen löytyi. Eihän ilman teekupposta voi lähteä liikkeelle, eihän. Aikamoinen erikoisten teekannujen kokoelma oli kahvilan katonrajahyllyjen somisteena.  Heather's Coffee Shop tarjosi sekä hyvää teetä että makoisan kakkupalan siksi aikaa, kun otin kartan esille ja tutkin edessä olevaa reittiä. Plus ostin kahvilasta, kylän puodista hankkimieni eväiden täydennykseksi, vielä eväsleivän. Jahas, ensin alas majakkaa kohti, mutta vähän sitä ennen vasemmalle. Kahvilasta annettiin myös neuvo siitä, kuinka löytäisin Cape Cornwalliin menevälle oikopolulle, mutta hylkäsin ajatuksen välittömästi. South West Coast Path sen olla piti! Talsin teen ja kakkupalan siivittämänä alamäkeen, nappasin ohimennen puskista myös karhunvatukoita ja ku...

Saavuin Penzancesta Zennoriin kaksikerrosbussilla numero 16 ja tällä kertaa oli helppo jäädä oikealla pysäkillä pois, koska osasin tarkkailla, missä näytti tutulta. Olihan Zennorissa tullut jo pysähdyttyä! Lenkkeilijäkävelijöitä oli liikkeellä, mutta minä kaipasin näin lähellä lounasaikaa lähtöevästä, joten poikkesin heti alkajaisiksi sisätiloihin. Teekupposen aika. Zennor Chapel Café oli arvattavasti syntynyt kirkollisesta käytöstä vapautuneisiin tiloihin. Zennorin vanha kivikirkko on vain kivenheiton päässä, samoin Tinner's Arms - pubi , jonka päätin olevan sopivampi kävelyn päätös- tai välipiste kuin aloituspaikka. Muuten ei luultavasti tulisi ihan heti lähdettyä jatkamaan matkaa real ale- ja paikallisen lagerin tarjooman seurasta. Nautin kahvilassa teetä ja skonsseja ( Cornish Cream Tea -riippuvuus oli jo ehtinyt syntyä!) sen sijaan, että olisin valinnut lounasvaihtoehdon. Mutta lomallahan sitä oltiin... Sitten edessä oli edelliseltä pätkältä tuttu polku alamäkeen, k...

St.Ives, Cornwall. Laskuveden aika ennen puolta päivää, aivan uskomattoman kauniiksi maiseman kultaava aurinko, mitä hehkein hiekkaranta, kauempana kohiseva meri. Jalanjäljet, toiset, kolmannet;  tuulta vasten nojautuvat, loittonevat kulkijat, hilpeinä kirmailevat koirat. Kävelin pitkin hiekkarantaa ja vain nautin. Valosta, tilasta, äänistä, viehättävän merenrantakaupungin rakennusten rintamasta rantahiekan ja muurien yllä, harvakseltaan santaa pitkin kävelevistä kulkijoista, jotka olivat yhtä ihastuksissaan kuin minäkin. Kolmen koirakaveruksen porukka syöksähteli eri suuntiin ja pysähtyi välillä aistimaan tuulta, miettimään missä emäntä tai isäntä viipyilee. Kauempaa erottui majakka, sen edessä sinisävyjen kirjo kuin huolella sommiteltu sininen räsymatto. En saanut maisemasta kyllikseni. Minun piti alun perin sännätä ihan ensimmäiseksi aamiaiselle, saatuani kyydin St. Ivesiin, mutta nälkä väistyi käveltyäni keskustasta alamäkeen, rantakadun varrelle. Ensin silmänruokaa, s...