Siirry pääsisältöön

Upe


Olen Upe Nykänen, kävelijä, ja Jalkaisin-blogin kirjoittaja vuodesta 2009. Kuulun myös Suomen suosituimman retkeilyblogin eli Retkipaikan kirjoittajakaartiin. Rakastan luonto- ja kaupunki/lähiretkeilyn ohella myös viihtyisiä, omaleimaisia kahviloita, teehuoneita, ruokapaikkoja sekä paikallisia herkkuja ja olen kirjoittanut juttuja myös Ruokaretki.fi-sivustolle.


Harrastan retkeilyä sen eri muodoissa - lähiretkeilyä Jyväskylässä ja Keski-Suomessa sekä aina tilaisuuden tullen myös muualla Suomessa. Keskisuomalaismaisemissa olen tarponut ihan mielenkiinnosta myös tutkimassa, minkälaisessa kunnossa entinen Keski-Suomen maakuntaura onkaan nyt. Sanotaan nyt diplomaattisesti, että maakuntauran seuraaminen vanhojen mustavalkokarttojen avulla on ollut välillä erittäin mielenkiintoista...

Vaellukset ovat vieneet minua useasti itäiseen Suomeen, missä olen taivaltanut muun muassa Karhunpolkua, Susitaivalta ja Itärajan retkeilyreittiä. Jalkaisin liikkuminen on ehdoton suosikkini, mutta talvisin täydennän varustustani tarvittaessa myös lumikengillä. Ja joskus jopa suksilla. Kesäisin viihdyn myös meloskelemassa järvi- ja jokimaisemissa, erityisenä suosikkinani ihana Keitele.


Olen kulkenut reppu selässä myös Britanniassa ja Ranskassa ja oppinut niillä retkillä paljon paitsi itsestäni, myös paikallisesta luonnosta, maastosta ja retkeilykulttuurista sekä reitistöistä merkintöineen ja palveluineen. Huikein reissuni toistaiseksi on ollut keväällä 2016 tekemäni vaellus, jolle lähdin testireissun jälkeen kahdeksi kuukaudeksi astelemaan Englannin pisintä kansallista vaellusreittiä eli South West Coast Pathia, pituudeltaan 630 mailia (1014 kilometriä). Suunnistus oli aika helppoa, sillä tärkeintä oli pitää meri koko ajan oikealla puolella! Okei, kyllä siinä karttaakin tuli käytettyä. Jos ei muusta syystä niin siksi, että näin, minkä verran on matkaa seuraavaan kivaan taukopaikkaan, tasaiselle maalle, yöpaikkaan tai laskeakseni, montako ylös-alas-mäkeä olikaan vielä jäljellä. 

Olen tallannut National Trail -reiteistä Britanniassa myös Cotswold Way -reitin sekä Walesin upean Pembrokeshire Coast Path -reitin. Isle of Wight -saareen olen tutustunut lyhyemmillä kävelyretkillä saaren luonnossa.

Ranskassa olen seikkaillut kartta kourassa Vogeeseilla (Alsace) sekä pitkin poikin Rivieran rannikkoa ja sen lähistön polkuja. Murmeleihin törmäsin ensimmäistä kertaa elämässäni Mercantourin kansallispuistossa Merialpeilla.


Viihdyn kävelyretkillä myös kaupunkimaisemissa; lähilöytöretkeily avartaa aina ja riittävän hitaasti kulkiessaan voi löytää paljon sellaista, mitä ei ole ennen huomannut. Uusiin paikkoihin tutustun mieluiten jalan.

Olen mukana Jyväskylän kaupungin vapaaehtoistoiminnassa ympäristöluotsina; meitä luonto- ja ympäristöasioista kiinnostuneita voi kysäistä kävelykaveriksi vaikka lähiluontoon. Ei maksa mitään. Kävelyn ja retkeilyn ohella harrastuksiani ovat valokuvaus sekä kävely- ja matkakirjallisuus.

Tällä hetkellä työskentelen Jyväskylän asiantuntijana ammattikorkeakoulun markkinointipalveluissa jamk.fi-verkkosivuston parissa ja olen aika ajoin mukana myös Jamkin vetämissä matkailun kehittämisprojekteissa.

SEURAA SOMESSA

MEDIASSA

LUENTOJA/ TARINOINTIA

OTA YHTEYTTÄ

  • Some-kanavien kautta (kts. yllä) 
  • Sähköpostiosoitteeni loppuosa on @gmail.com, alkuosa: upe.nykanen.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas
6 kommenttia
Lue lisää

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös
5 kommenttia
Lue lisää

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja
9 kommenttia
Lue lisää

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva
14 kommenttia
Lue lisää

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la
Lähetä kommentti
Lue lisää