Jalkaisin

Arki on nyt erilaista. Kun muutama viikko sitten kävelin arkisin töihin ja takaisin, minä hyvänsä päivänä kauppaan, asioille tai minne hyvänsä ilman erityistä asiaa, on lähtökohta nyt pysyä kotona. Arkipäivän alkutaival on kutistunut lehden hakemiseen postilaatikosta ja siirtymiseen aamiaispöydästä etätyöpisteeseeni sohvan nurkkaan. Lounasruokala eli keittiön pöytäkään ei ole järin kaukana. Selkäni ilmoitti heti kahden etätyöpäivän jälkeen, että tämä peli ei vetele. Tähän outoarkeen oli keksittävä omat konstit, joiden avulla voi pysytellä vähintään koronakautta edeltäneessä kunnossa. Päätä myöten. Kävely – haaste vai ei? Keskisuomalaiseen hyvinvointiin tähtäävä Meijän polku oli ehtinyt julistaa kävelyhaasteen alkavaksi maaliskuussa. Itse en erityisemmin pidä tarkasta kilometrien tai askelten kirjanpidosta. En halua lähtökohtaisesti ajatella kävelyä suorituksena. Kävely- tai retkihaasteet eivät ole olleet oma juttuni. Minulle kävely on yksinkertaisesti mitä mukavin ja sopivan vauhtinen

Herätessäni Rakennuslammen kodalla sunnuntaiaamuna taivaalta tipahteli hissukseen lumihiutaleita. Ei paljoa, vain vähän, mutta kumminkin. Ensilumi! Tuntui mahtavalta olla juuri nyt Rakennuslammella. Tein pienet aamupuurotulet ja kun olin aamiaisen syötyäni pakannut, lähdin sillä lailla hyvillä mielin, että ainakin Rakennuslammen kota jäi siistimmäksi kuin tullessani . Kuurainen, kuulaan kirpeä sää ympäröi keltaisten lehtien täplittämää harjannetta, kun astelin Keski-Suomen maakuntauraa seuraten ensin hiekkatietä ja sitten polkuja pitkin. Jäkälien päällä oli paikoitellen edelleen näkyvissä ohut lumikerros. Hengitykseni huurusi. Villapipo oli hyvinkin tarpeen, samoin paksu villakaulahuivi, kun kävelin maakuntauran polkua eteenpäin. Heinälampi oli peilityyni, taivas savunharmaa, mutta maa ja osa vielä lehdekkäistä puista levollisissa syysväreissä. Polun varren osittain maastoon sulautunut kelo muistutti hahmoa tieteiselokuvasta. Heinäjärven viereisellä upealla harjulla pysähdyin pitkäksi

Saarijärvi, tarkemmin ottaen Rajalan alue, oli edellisen Suomen halki -retkeni päätepiste. Palasin linja-autolla tismalleen samaan paikkaan, mistä kävelin perjantai-iltana noin 4 kilometriä Saarijärven keskustaan. Yövyin siellä ihanassa Hotelli Kaihon majatalossa , missä virittäydyin takkatulen ääressä seuraavan päivän rinkkaretkeen kohti Kannonkoskea. Seuratako koko matka Keski-Suomen maakuntauraa ? Olin varannut kyytiteknisistä syistä kaksi päivää osuudelle Saarijärvi-Kannonkoski, eikä mukanani ollut telttaa. Seuraavankin yösijan olisi siis löydyttävä jonkinlaisesta katoksesta, koska taivaalta saattoi tipahdella alas jotain märkää tai kylmää. Ostettuani Saarijärveltä evästäydennystä (onneksi K-supermarketista saa liperiläisleipomon piirakoita!) suuntasin Kannonkoskelle johtavalle tielle. Keski-Suomen maakuntaura olisi ollut kelpo vaihtoehto, mutta valitsin suoremman väylän ja päätin liittyä maakuntauran reitille vasta Vuosjoelta. Ensimmäiset kilometrit vietin siksi asvalttitien pie