Kävellen Suomen halki 22: Saarijärvi-Rakennuslampi

Saarijärvi, tarkemmin ottaen Rajalan alue, oli edellisen Suomen halki -retkeni päätepiste. Palasin linja-autolla tismalleen samaan paikkaan, mistä kävelin perjantai-iltana noin 4 kilometriä Saarijärven keskustaan. Yövyin siellä ihanassa Hotelli Kaihon majatalossa, missä virittäydyin takkatulen ääressä seuraavan päivän rinkkaretkeen kohti Kannonkoskea. Seuratako koko matka Keski-Suomen maakuntauraa?

Olin varannut kyytiteknisistä syistä kaksi päivää osuudelle Saarijärvi-Kannonkoski, eikä mukanani ollut telttaa. Seuraavankin yösijan olisi siis löydyttävä jonkinlaisesta katoksesta, koska taivaalta saattoi tipahdella alas jotain märkää tai kylmää.

Ostettuani Saarijärveltä evästäydennystä (onneksi K-supermarketista saa liperiläisleipomon piirakoita!) suuntasin Kannonkoskelle johtavalle tielle. Keski-Suomen maakuntaura olisi ollut kelpo vaihtoehto, mutta valitsin suoremman väylän ja päätin liittyä maakuntauran reitille vasta Vuosjoelta.

Ensimmäiset kilometrit vietin siksi asvalttitien pientareella.

Maakuntauran reitille

Vuosjoen kohdilla siirryin asvalttitien yli Keski-Suomen maakuntauran polulle, jonka varressa odottivat hyväkuntoiset reittiopasteet.

Pysähdyin pudonneiden koivunlehtien liukastamalle puiselle sillalle, joka ylittää metsän halki kapoisena virtaavan Vuosjoen.

Sitten olinkin Vuosjoen laavun ja kodan pihapiirissä. Istahdin laavulle pitämään ensimmäisen tauon ja haukkaamaan välipalaa. Lueskelin vieraskirjaa. Yksi haukkui reittiä rumaksi, toinen kertoi pysähtyneensä tässä matkallaan Espoosta Nordkappiin.

Mielenkiintoista. En voinut uskoa, että reitti olisi ruma. Ja hauskaa, että joku matkamies oli kulkenut tätä reittiä omalla matkallaan kauas pohjoiseen!

Vuosjoen laavulta matka jatkui aluksi polkua pitkin. Komeat naavatupsut somistivat kuusia. Ilma oli totisesti puhdasta hengittää ja tuntui hyvältä kävellä juuri täällä tänään.

Sitten Keski-Suomen maakuntauran opasteet ohjasivat minut pikkutielle. Hirviporukan miehiä oli aseet olalla passissa pikkutien varressa pari kappaletta. Ihan hyvä juttu, että retkeilytakkini on punainen!

Pikkutieltä erkanevan maakuntauran opasteisiin (Pyhä-Häkki 16 km) oli kiinnitetty lappu ”Tour de Island Lake”, jossa oli polkupyörän kuva. Saarijärveläisten järjestämä fillaritapahtuma on ilmeisesti reititetty tänne joko 2019 tai 2018.

Polku jatkui hyvänä halki mäntyjen valtaaman kangasmetsän. Nautin syysluonnon väreistä ja kuuntelin hiljaisuutta, kunnes puhelin piippasi viestistä. Tuntui hassulta saada kontakti ”ulkomaailmasta” tänne keskelle metsää.

Kouranjärvi ja Tiilikka

Kävelin polkuja ja pikku hiekkateitä Saarelankylän ohitse. Reitti jatkui Mikonnevan kautta Kouranjärven kodalle, joka sijaitsee nimensä mukaisesti aivan järven rannassa. Kourajärven kota sijaitsee aivan järven rannassa. Ilmoitustaululle kiinnitetystä latu- ja patikkareittien kartasta näin hyvin, missä asti olin menossa.

Kouranjärveltä reitti mutkitteli vähitellen pudonneiden puunlehtien liukastamien pitkospuiden kautta hiekkatielle, jota seurasin Tiilikkaan.

Tiilikan taukopaikalla nautin istuskelusta syysauringon kirkastamassa maisemassa ja selasin tulipaikan vieraskirjaa. Oli hauska löytää merkintä omalta retkeltäni samalla reitillä monen vuoden takaa. Vieraskirjat ovat tärkeitä! Puuvaja oli tyhjä, mutta enpä ollutkaan retkitulien tarpeessa.

Oikotie ohi kansallispuiston

Tiilikasta oli vielä sen verran matkaa haikailemaani yöpaikkaan, että päätin kävellä Tulijärven maisemiin suorinta reittiä, aurinkoisia hiekkateitä pitkin. Samalla minulla jäi kyllä käymättä Pyhä-Häkin kansallispuiston puolella, mutta annoin tämän itselleni anteeksi. Siitäkin huolimatta, että edellisestä retkestäni Vuosjoelta Pyhä-Häkkiin oli jo aikaa… Pyhä-Häkki on myöskin tuttu muilta retkiltä.

Takaisin maakuntauran reitille

Majajärven pohjoispäästä, Tulijärven tuntumasta, palasin jälleen sinisin maalitäplin merkitylle Keski-Suomen maakuntauralle, mutta saavuttuani reitin viereisen hakkuualueen reunaan pysähdyin tutkimaan karttaa tarkemmin. Olin jo Kannonkosken puolella.

Palasin sittenkin vähän matkaa taaksepäin ja vaihdoin polulle, jota maakuntaura oli aiemmin merkitty kulkemaan. Kartassa kun ei näkynyt yhdyspolkua uudelta reittilinjaukselta Rakennuslammelle ja halusin kulkea vaihteeksi enemmän polkuja pitkin.

Hmm, olikohan tuo puolukkainen pikku ulostekeko kontion jättämä?

Sain rämpiä Haarajärven rantapusikossa vähän aikaa ihan koko rahalla, sillä vanhan reitin polku oli jo liki kasvanut umpeen. Selvittyäni Haarajärveltä Röyssinharjulle yllätyin, kun vasemmalta tulikin maakuntauran tuoreemmin merkinnöin varustettu yhdyspolku, jota ei vielä näkynyt kartassa. Olisin siis voinut huoletta seurata tuoreempaa reittilinjausta…

Pyhä-Häkki 9.0, Kannonkoski 14, kertoivat maakuntauran opasteviitat.

Kun kohta saavuin Kalliolammelle, huokaisin ihastuksesta, juuri kuten aiemmallakin maakuntauraretkelläni oli käynyt. Jäkälä- ja kanervamattojen peittämät kalliot olivat niin syysruskan kaunistamat ja lampi alapuolella suloinen.

Rakennuslammelle

Ilta alkoi jo hämärtää, kun viimein saavuin hiekkatielle, jonka varressa Rakennuslammen kota sijaitsee. Kodalla ei onnekseni näyttänyt olevan muita, joten avasin huojentuneena kodan oven. Saisin kodasta mukavan yösijan.

Edessä oli kuitenkin ikävä yllätys. Kodassa oli pidetty isomman luokan tulta noin metrisillä pölleillä ja hiilille palaneet puut roiskittu osin kodan lattialle, kera tuhkien. Penkit olivat niin ikään tuhkan peitossa. Oli siis aloitettava siivouksella.

Pistin otsalampun päähän, vedin mukana olleet roskapussit käsien suojaksi ja siivosin kodasta nuotiosotkut. Lopuksi harjasin mustikanvarvuilla kodan penkkejä siistimmiksi ja levitin makuualustan alle mukanani olleen mustan jätesäkin suojaksi ylimääräiseltä tuhkakäsittelyltä.

Siivouksen aikana taivas tummeni yöksi ja tähdet alkoivat välkehtiä taivaalla. Ilta jäähtyi entisestään ja hengitys huurusi, kun aloin sytytellä tulia iltaruuan laittamista varten.

Kun olin saanut retkimuonapussilliseni popsittua, siemailin teetä. Oli lämmin ja hyvä olla. Vaikka sotku olikin tullessa harmittanut, olin kiitollinen yösijasta kodassa, siististä huussista ja polttopuista. Tuli hiipui hiillokseksi, savu leijaili kodan katosta taivaisiin ja suljin silmäni.

Parasta / mielenkiintoisinta

• Yöpyminen Hotelli Kaihossa Saarijärvellä
• Kaunis Vuosjoki laavun tuntumassa
• Syysluonto metsäpolkujen ja teiden varsilla
• Kalliolampi ja Kalliolamminkangas

Kävelypäivät

• Pe 11.10.2019 Rajala-Saarijärven keskusta
• La 12.10.2019 Saarijärven keskusta-Rakennuslammen laavu