Jalkaisin

Inarissa olisin viihtynyt pidempäänkin, liekö sitten johtunut siitä, että takana oli niin mukava huilipäivä Ivalo-Inari -kävelypäivän jälkeen. Sääennuste päivälle oli hämmästyttävä, sillä hellejakson jälkeen luvassa oli peräti sadetta. Sainkin heti alkajaisiksi sonnustautua sadekamppeisiin, kun kävin ennen kyliltä poistumista ostamassa retkievästä marketista sekä tälle kävelypäivälle että vähän seuraavillekin päiville. Tuumasin, että olihan se parempi, että gorehousut ja -takki eivät turhan panttina kulkeneet mukana. Märkyyttään kiiltelevä kevyen liikenteen väylä vei minut saamelaismuseo Siidan ohitse ja kohta sain siirtyä piennarkävelyyn nelostien vasemmalle puolelle. Inarin city-elämän jäädessä taakse kohtasin stencil-graffitin. Jotakuta lienee jurppinut pahemman kerran, kun oli mennyt vetämään tämän pomminkantajan kuvan liikennemerkin takapuolelle. Poroja tuli näköpiiriin aika ajoin. Parikin kertaa tuli bongattua oikein komea sarvipää, kuten tämäkin komistus. Jounin Poron kohdalla

Oli taas lämmin päivä edessä, kun pakkasin aamusella rinkan kantokuntoon Ivalossa. Edellisenä päivänä olin talsinut Ivaloon Saariselältä ja virtaa oli kehossa valmiiksi, vaikka vähemmän hikinen keli olisikin ollut mieleeni enemmän. Heitin hyvästit hotelli Kultahipulle ja lähdin matkaan, tähtäimessä Inari. Pysähdyin kuitenkin vain muutaman sadan metrin päässä, sillä Ivalonjoki kimmelsi suloisesti nelostien molemmin puolin. Niin leppeältä näytti tämä kirkas uoma. Vaan ei passannut jäädä tähän hohhailemaan. Edessä oli taas tuttua ja turvallista, eli valkoisen piennarviivan reunustamaa nelostien asvalttia. Liikenne oli edelleen pitkälti harvahkoa, enkä jaksanut laskeskella edes matkailuautoja. Ilahduin aina, kun näin puiden yli maaston muotoja. Ja tietenkin siitä, jos tie edessä kaartoi eikä mennyt piikkisuoraan. Tallasin ohi Naaravaaran, Ujevaaran ja Sovintovaaran ja sitten oli pakko pysähtyä juomatauolle Ukonjärven lomakylään johtavan sivutien risteykseen. Levitin istuinalustan maahan

Saariselän aamu alkoi hotellihuoneessa jalkojeni uskollisten ystävieni hyvästeillä. Vanhat vaelluskenkäni olivat mm. kuluneet sileiksi kantapäistä ja toisen kengän kärjen olin jo teipannut jesarilla ehjemmäksi, kestämään Saariselälle saakka. Nyt oli aika heittää Haglöfs-töppösille hyvästit; hylkäsin kenkäparin hotellin roskikseen. Loppumatkalle olin varannut Meindlin maastolenkkarit kulkemiseen ja lepohetkiin crocsit. Oli ollut oikea päätös varata vielä ihan viime tingassa eli vain pari tuntia ennen Saariselälle saapumista kahden yön majoitus hotelli Riekonlinnasta ja levätä rauhassa helletarpomisen rasituksista. Muistelen edelleen majapaikan ystävällistä palvelua, sillä minulle järjestettiin pääsy saunaan, vaikka naisten saunavuoron saunan kiuas temppuili. Askel tuntui levon jälkeen lähtöaamusella heti kevyemmältä, toki siihen vaikuttivat myös köykäisemmät jalkineet. Kävin vielä ennen matkaan lähtöä ostamassa rieskoja evääksi ruokakaupasta, sitten lähdin tallaamaan nelostielle. S-ke