Jalkaisin

Heräsin Häähninmäen autiotuvalla kauniiseen syyssaamuun, kiehautin eväsvesistäni teevedet ja söin aamupalan kaikessa rauhassa. Kiireetön vapaapäivä-maanantain aamu tuntui mahtavalta – voisin lähteä vielä leppoisalle aamukävelylle kiertämään Häähninjärven. Häähninmäellähän on polkuja valittavaksi asti. Ennen lähiretkeä tein kuitenkin vielä autiotuvan lähtösiivouksen eli paikat vähintään yhtä siistiksi kuin tullessa. Se on vanha sääntö niin autiotuvilla kuin partiomajoilla. Rinkastani löytyi onneksi tyhjä jätepussi ja tyhjensin roskaämpärin siihen, Häähninmäeltä pois lähtiessä mukaan otettavaksi. Häähninmäelle oli tullut jo jonkin verran uusia, hienoja opasteviittoja, joten itselle sopivan polun löytäminen alkaa vähitellen olla täällä yhä helpompaa. Ensi töikseni kävin tietysti taas mahtavalla näkötornilla katsomassa, miltä edellisillan maisemat näyttivät aamuauringossa. Kyllä täällä kelpaa. Näkötornista avautuvia maisemia katselee varmasti mielikseen mihin aikaa päivästä tai vuodesta hy

Häähninmäen mitä parahin autiotupa ja sen lähipolut ovat saaneet minut suuntaamaan retkeni tänne Hankasalmen ja Konneveden rajamaastoon jo useita kertoja. Tällä kertaa lisähoukuttimena oli Häähninmäen näkötorni, jonka rakentumisen vaiheita olin jo seurannut Häähnintuvan FB-sivun kautta. Tuumasin, että se on taas Häähninmäen yöretken aika. Saavuin Häähnintuvan parkkipaikalle alkuiltapäivästä ja onneksi autolle löytyi tilaa. Retkeläisiä oli nimittäin liikkeellä ihan mukavasti kauniin sunnuntaipäivän kunniaksi. Kokosin ruokanyssäkästäni päiväeväät retkireppuun, taittelin taskuun netistä reittiavuksi tulostamani kartan (melko samanlainen kuin kuvassa yllä) ja tutkailin vielä hetken reittivaihtoehtoja tästä tienposken paremmasta kartasta. Päätin lähteä kävelemään minulle vieraampaan kolkkaa eli kartan kaakkoisosaan piirrettyä pyöräily- ja patikointireittiä. Ainakin sillä lailla sovelletusti; ihan villeimmät kiharaviivat alkumatkasta päätin suosiolla jättää maastopyöräilijöille. Useampikin

Helvetistä itään? Siitä tulevat itselleni ensimmäisenä mielleyhtymät elokuvaan ja kirjaan, joskaan ei tismalleen samalla nimellä, vaan kyseessä ovat Elia Kazanin ohjaama elokuva Eedenistä itään (pääosassa James Dean ) ja sen pohjana ollut John Steinbeckin romaani, niin ikään Eedenistä itään . Erittäin vaikuttavia kumpikin, joten Helvetistä itään on ollut nerokas oivallus nimeksi luontopolulle, joka johtaa Helvetinjärven kansallispuiston Kankimäestä Helvetinkolulle. Saavuin pikkutietä Kankimäen parkkipaikalle tosi kauniin sään vallitessa Haapamäen suunnasta Himmaanmäen näkötornilta – ajattelin että Helvetinkolu on sen verran lähellä poiketa – mutta kun näin täpötäyden parkkipaikan, mietin hetken, kannattaako jäädä. Upea syyspäivä oli saanut muutkin liikkeelle. Koin ihka ensimmäistä kertaa tämän vuoden erikoisuuden eli ruuhkan luontokohteessa. Päätin kuitenkin odotella parkkipaikan vapautumista ja odotus palkittiin kohtuullisen pian. Kankimäen ravintola Helvetin Portti olisi myös h

Keskisuomalainen syyslomaretkeni jatkui Keuruun Pihlajaveden Kontioreitiltä naapuriin, Riihoon. Paitsi että pääsin yöpymään mukavasti Riihon majatalossa , oli etuna se, että Himmaanmäen näkötorni oli hyvin lyhyen matkan päässä majatalolta. Edellisestä käynnistäni Himmaanmäen näkötornilla olikin vierähtänyt aikaa (kääk!) jo kuusi vuotta. Apua. Mihin se aika oikein kuluu. Mutkitteleva tie toi minut nopsasti näkötornin juurelle. Yhtä komealta torni näytti kuin ennenkin, mutta ympäristö oli kohentunut entisestään. Himmaanmäen näkötornin juurelle oli nimittäin paitsi kota (varattavissa), myös kahvila! Saapuessani tornille oli kahvila vielä kiinni, mutta eipä minulla vielä nälkä ollutkaan. Lappu ikkunassa kuitenkin lupasi, että kahvila avautuisi puolen tunnin sisään. Riihon kylän sivuilta löytyvät mm. kahvilan aukioloajat sekä tiedot kodan vuokraamisesta. Lähdinkin heti kapuamaan torniin, johon minua ennen oli juuri lähtenyt nousemaan isä pienen lapsensa kanssa. Kota, kahvila ja kahvilan

Kontioreitti, Karhunkierros, Karhunpolku… Mesikämmenen mukaan nimettyjä reittejä löytyy Suomesta useampikin. Tunnusomaista niille on, että seudulla oikeasti liikkuu karhuja. Näin kuulemma on myös Pihlajavedellä. Kävin äskettäin Pihlajaveden hienolla, vanhalla erämaakirkolla ensi kertaa ja retkeilyreitin reittimerkin kuusikossa huomattuani alkoi heti tehdä mieli retkelle Pihlajaveden syysmaisemiin. Alkuaikomukseni oli lähteä tarpomaan koko upouusi, 60 kilometrin mittainen Gallén-kierros, mutta tutustuttuani ensin alkuillasta Vanhan kirkon lenkkiin valintani osui kuitenkin noin 20 kilometrin Kontioreittiin . Hötkyilyt pois. Laavulta vauhtia Kontionreitti-retkelle Niinpä aloitin oman Kontioreitti-retkeni yöpymisellä: tallasin pilkkopimeällä otsalampun valossa Kontioreitin varrella olevalle Kuusikosken laavulle laskeutumaan Pihlajaveden syystunnelmiin. Sytytin tulet, paistoin makkarat, katselin yllä tuikkivaa tähtitaivasta, kuuntelin nuotiotulen huminaa ja vieressä virtaavaa vettä. Ja o