Aamulenkillä Häähninjärven ympäri
Heräsin Häähninmäen autiotuvalla kauniiseen syyssaamuun, kiehautin eväsvesistäni teevedet ja söin aamupalan kaikessa rauhassa. Kiireetön vapaapäivä-maanantain aamu tuntui mahtavalta – voisin lähteä vielä leppoisalle aamukävelylle kiertämään Häähninjärven. Häähninmäellähän on polkuja valittavaksi asti.
Ennen lähiretkeä tein kuitenkin vielä autiotuvan lähtösiivouksen eli paikat vähintään yhtä siistiksi kuin tullessa. Se on vanha sääntö niin autiotuvilla kuin partiomajoilla. Rinkastani löytyi onneksi tyhjä jätepussi ja tyhjensin roskaämpärin siihen, Häähninmäeltä pois lähtiessä mukaan otettavaksi.
Häähninmäelle oli tullut jo jonkin verran uusia, hienoja opasteviittoja, joten itselle sopivan polun löytäminen alkaa vähitellen olla täällä yhä helpompaa.
Ensi töikseni kävin tietysti taas mahtavalla näkötornilla katsomassa, miltä edellisillan maisemat näyttivät aamuauringossa.
Kyllä täällä kelpaa. Näkötornista avautuvia maisemia katselee varmasti mielikseen mihin aikaa päivästä tai vuodesta hyvänsä – ja näkymät muuttuvat joka ikinen kerta.
Palasin tornilta mökille ja lähdin seuraamaan polkua Häähnintuvalta pohjoiseen, Häähninjärven lenkille. Häähninjärven lenkki kiertää Ison Häähninjärven.
Alkumatkasta polun varressa tuli vastaan komea monihaarainen mänty, jonka juurella oli iso kasa oksia. Tätä erikoista petäjää on tullut aiemminkin käytyä tervehtimässä.
Polku lähti laskeutumaan Häähnimäeltä alas Isolle Häähninjärvelle. Joukolla kuusenneulaspedille leijailleet haavanlehdet täplittivät reittiäni.
Ison Häähninjärven rannat loistivat syysruskan sävyissä, lehtipuut upean keltaisina havupuiden joukossa.
Ison Häähninjärven pohjoispäädyssä on jännä, tosi iso kivikasa. Ovatko kivet peräisin pellonraivuusta vai mistä? Olisi kiva kuulla joskus!
Auringon säteet leikittelivät tyynen järven pinnalla ja pysähtelin jatkuvasti, niin kaunista polun varrella yksinkertaisesti oli.
Häähninmäen vastarannalla polku kulki ihanan lähellä rantaa. Vähitellen saavuin näkötornilta näkyneen hakkuuaukearinteen alapuolelle, sitten oikealla puolellani oli huikean kaunis kuusikko, jonka juurella syvänvihreät sammaleet nauttivat olostaan.
Koivujen ja pihlajien lomasta pilkotti Häähninmäen näkötorni, alueen uusi maamerkki.
Ison Häähnijärven eteläpäässä pitkokset helpottavat kostean maaston poikki kulkemista. Muistelin, kuinka olin rämpinyt täällä jokunen vuosi sitten talvella, aikana, jolloin tästä ei mennyt edes polkua.
Upouudesta opasteesta näkyi, että Häähninjärven lenkki on 2,2 kilometriä pitkä. Tuvalle oli enää lyhyt matka, hyväkuntoista polkua pitkin.
Matka ei edelleenkään edennyt vauhdilla, sillä täälläkin riitti katseltavaa – esimerkiksi herkkiä oksilta roikkuvia naavapartoja. Vaikka kuinka paljon!
Sitten löysin itseni kapuamasta jäkälämaton peittämälle kalliolle, lähtöpaikkaani Häähninmäen laelle, ohi näyttävän näkötornin ja takaisin Häähnintuvalle. Vieraskirja oli tullut jo kuitattua, joten nappasin vain rinkan selkääni ja tallasin tuttua polkua parkkipaikalle.
Miniloma Häähninmäellä tekee aina hyvää. Lämpimät kiitokset taas Häähninmäen alueesta huolehtiville!
Kommentit
Lähetä kommentti