Himmaanmäen näkötorni - Riihon ylpeys
Keskisuomalainen syyslomaretkeni jatkui Keuruun Pihlajaveden Kontioreitiltä naapuriin, Riihoon. Paitsi että pääsin yöpymään mukavasti Riihon majatalossa, oli etuna se, että Himmaanmäen näkötorni oli hyvin lyhyen matkan päässä majatalolta. Edellisestä käynnistäni Himmaanmäen näkötornilla olikin vierähtänyt aikaa (kääk!) jo kuusi vuotta. Apua. Mihin se aika oikein kuluu.
Mutkitteleva tie toi minut nopsasti näkötornin juurelle. Yhtä komealta torni näytti kuin ennenkin, mutta ympäristö oli kohentunut entisestään.
Himmaanmäen näkötornin juurelle oli nimittäin paitsi kota (varattavissa), myös kahvila! Saapuessani tornille oli kahvila vielä kiinni, mutta eipä minulla vielä nälkä ollutkaan. Lappu ikkunassa kuitenkin lupasi, että kahvila avautuisi puolen tunnin sisään. Riihon kylän sivuilta löytyvät mm. kahvilan aukioloajat sekä tiedot kodan vuokraamisesta.
Lähdinkin heti kapuamaan torniin, johon minua ennen oli juuri lähtenyt nousemaan isä pienen lapsensa kanssa.
Kota, kahvila ja kahvilan pöytä penkkeineen jäivät yhä alemmas, kun kapusin portaita ylöspäin.
Kohta pääsin tähyämään syyskauniita maisemia eri ilmansuuntiin. Yksi näkötornin kivoista ominaisuuksista on tämä selkeä ilmansuuntien merkintä, jos vaikka haluaa tutkailla samalla kartasta, mitä mäennyppylöitä kaukaisuudessa pilkottaa. Täällä yläilmoissa ollaan noin 202 metrin korkeudella merenpinnasta.
Pääosin keltaisen ja vihreän lukemattomissa eri sävyissä välkehtinyt sekä Riihon ja täältä silmänkantamattomiin avautuva maisema oli lumoavan kaunis. Muutenkin tänä syksynä on tuntunut, että luonto antaa parastaan; niin kaunista on ollut kaikkialla, missä olen kuljeskellut. Väriloisto Keski-Suomessa on ollut ainakin minusta parhaimpia vuosikausiin.
Himmaanmäen luontopolku
Laskeuduttuani tornista kävin lähdin vielä kiertämään Himmaanmäen luontopolun, joka tekee noin 700 metrin kierroksen tornin lähiympäristössä. Kerrankin tosi selkeä opaste!
Heti alkumatkasta luontopolku ylitti puron, turvallisesti tukevaa siltaa pitkin. Polun varrelta löytyy myös levähdyspenkki ja vaikutti siltä, että polun leveähköä pohjaa voinee kulkea aika hyvin myös lastenrattaiden kanssa.
Minä nautin lyhyellä reitillä yksinkertaisesti metsästä ympärilläni ja leppoisasta jaloittelusta ennen kuin jatkaisin matkaa autolla eteenpäin. On kiva, että Himmaanmäellä voi käydä myös kävelyllä, eikä tornilla ei pyrähdetä vain kapuamassa pikaisesti ylös ja takaisin alas.
Luontopolun hienot tehtävätaulut ansaitsevat erityismaininnan. Polun suunnittelija Veijo Kangasmäki on tehnyt monta kertaa perinteisiä infotauluja kiinnostavamman toteutuksen, jonka parissa viihtyy niin lapsi kuin aikuinen. Lisää tällaista!
Tällä välin kahvila oli jo auennut ja ensimmäiset kahvittelijamotoristit istuivat jo sumpilla. Mikäs tänne oli ajellessa, kaunista maisematietä!
Himmaanmäen naisemista ja polusta virkistyneenä oli minullakin hyvä fiilis alkaa miettiä, mihin luontokohteeseen suuntaisin kulkuni seuraavaksi…
Kommentit
Lähetä kommentti