Jalkaisin

Matka Jyväskylästä Kuhmon perukoille ei taitu ihan hetkessä, mutta bussilla pääsee. Oma rinkkareissuni alkoi bussilla Kuopioon, missä yövyin matkalla, ja jatkoin matkaa seuraavana päivänä Kajaanin kautta Kuhmoon. Kajaanissa oli hyvin aikaa käydä välipalalla mukavassa kahvilassa, samoin Kuhmossa, ennen kuin nousin viimeiseen bussikyytiin Lentiiraan iltapäivällä kolmen jälkeen - tavattuani välissä Kuhmon torilla Laukunkantajan , joka minusta oli rehdisti reppuselkäinen kulkija. Minulla oli onnea: kuhmolaiselta koululta nousi kyytiin yksi oppilas, jonka koti ei ollut kaukana UKK-polun reitistä ja pääsin pikkubussin kyydissä mahtavasti ihan polun risteykseen. Kiitos ihanalle kuljettajalle! Rinkan nappaaminen useamman päivän vaelluskamojen kanssa selkään vähästä aikaa tuntui... Ei raskaalta, vaan mukavalta. Oikeasti. Tätä reissua oli edeltänyt muutaman viikon viettäminen mökkisaaressa, missä pysyttelin monestakin syystä pienellä alalla. Kroppani valitti kyseisestä asiasta. Et

Oli elokuu ja olin viettänyt pitkähkön rupeaman mökillä Keiteleen saaressa. Sen verran olin tulla verran mökkihöperöksi, että oli pakko päästä jaloittelemaan, edes vähän. Vaikka Etelä-Konneveden kansallispuistossa ja Vuori-Kalajan laavulla oli tullut käytyä kesäkuussa jo pari kertaa, tuli se seutu ensimmäisenä mieleen. Jo ajatus ilahdutti, saati sitten Vuori-Kalajalle vievän polun varressa töröttäneen kaatuneen kuusen virnistelevä puunaama! Ajatuksissamme oli alun perin ollut kävellä päivän aikana Kalajanvuoren ympäristössä kulkeva Kolmen kukkulan reitti, mutta koska tyypilliseen tapaamme pääsimme liikkeelle vasta iltapäivän puolella, päätimme tyytyä vain leppoisaan Kalajanvuoren lenkkiin (4,6 km). Vuori-Kalajan rantoja seurailevaa metsäpolkua kävellessäni tuntui yksinkertaisesti ihanalta. Hiljaista, tyyntä, auringon lämpöä. Elokuun onnea. Pysähdyimme harmaan mökin luo, missä olen aiemminkin ihmetellyt sitä, kuinka pienen rakennuksen asukkina on ollut tuvan isännän el