Jalkaisin

Oi, Cornwall! Minulla oli yksinkertaisesti huisin ikävä suosikkipolulleni, South West Coast Pathille . Niinpä olin aivan onnessani, kun pääsin takaisin Cornwalliin. Tällä kertaa reissu sinne ei rakentunut ehdottomasti kävelyn ympärille, mutta yksi "puhdas" kävelypäivä oli saatava... Tutkin OS Explorer -karttaani (Land's End, 102) ja valitsin päiväretkireitikseni pätkän Porthcurno-Lamorna-Mousehole. Edellisen kerran olin siellä tallustellut keväällä 2016. Heitin kevyen pikkurepun selkään ja lähdimme matkaseuralaiseni kanssa kaksikerrosbussilla Penzancesta Porthcurnoon, mistä retkipolulle pääsee kätevästi aivan upeasta paikasta, ainutlaatuisen Minack Theatren vierestä. Siellä on sitä paitsi myös oiva kahvila, jonka ainoa miinuspuoli on, että se sijaitsee maksumuurin takana. Piletti ( £ 5) Minack Theatren puolelle on siis lunastettava, vaikka haluaisi käydä vain kahvilassa & vessassa, eikä kurkata itse nähtävyyden puolelle. No, kyllä minä tätä Rowe...

South West Coast Pathin viimeinen päivä! Olin yöpynyt Swanagessa, joten päivä alkoi bussimatkalla Langton Matraversin kylään, josta kävelin aluksi puolitoista mailia Worth Matraversiin ja sieltä toiset puolitoista mailia meren rantaan. Sopiva alkulämmittely. Edessäni rantaa kohti tallusteli kaksi Bank Holiday-vapaapäivästä nauttivaa herraa, jotka olivat menossa kiipeilemään, varustuksesta päätellen. Lierihatun perusteella en olisi ihan arvannut! Palasin takaisin viralliselle reitille Winspitin kohdalla. Tiesin että olin jättänyt haastavimman maaston jo taakse. Ihan koko reitiltä. Seurasin pääasiassa South West Coast Path Associationin reittioppaan reittioppaan ehdottamia päivämatkoja, mutta tällä kertaa olin keventänyt viimeistä päivää kävelemällä edellisenä päivänä muutaman kilometrin ylimääräistä, sattumoisin ne tiukimmat mäet. Lisäksi sain kävellä aamupäivän pienellä, kevyellä repulla, sillä rinkka odotti Swanagessa, jonka ohi olin kävelemässä iltapäivällä. Miksi turhaan...

Tälle päivälle oli tulossa vain muutaman mailin South West Coast Pathin käppäily Ferry Bridgestä Weymouthin keskustaan, syynä "pakollinen pysähtyminen".  Olisin mieluusti jatkanut matkaa heti pidemmälle, mutta Lulworth Covessa oli tarjolla enää älyttömän kallista majoitusta siinä vaiheessa, kun tajusin että olisin saapumassa sinne Bank Holiday -viikonloppuna. Pitkä viikonloppu ja toukokuun loppu. Sellaisena aikana on liikkeellä on valtava määrä muutakin väkeä, eikä pikkupaikasta löydy hevillä mattimyöhäiselle yösijaa, toisin kuin reilusti isommasta Weymouthista. Onneksi netistä löytyi tieto, että kesäaikataulun mukainen bussi Weymouthin ja Lulworth Coven välillä alkaisi liikennöidä 28.5. eli seuraavasta päivästä alkaen joka päivä. Yhden yön pysähdyksen jälkeen pystyisin kävelemään Lulworth Coveen, palaamaan sieltä bussilla Weymouthiin illalla ja siirtymään seuraavana aamuna bussilla takaisin Lulworth Coveen, jatkaakseni taas eteenpäin jalkaisin. Abbotsburyn majapaikka...

Oi autuutta, rinkallani oli lepopäivä! Minulla ei; alkoi reissun kolmanneksi viimeinen tassuttelu South West Coast Pathilla . Matkantekoa kevensi todella mukavasti se, että lähdin astelemaan vain suunnilleen eväät sisältävän rimpularepun kera. Reittikuvaus kertoi, että alku olisi helppoa ja vaikeutuisi vähitellen strenuous-tasolle. Hmm, toisin päin olisi aina kivempi… Majapaikkani oli vain muutaman askeleen päässä Weymouthin edustalla meren rantaa seuraavasta kevyen liikenteen väylästä, jota pitkin sain edetä tasamaata pitkin ensimmäiset kilometrit. Näkyvyys kauas ei ollut niitä parhaimpia, koska päivä ei alkanut kirkkaana. Vasemmalle puolelleni jäi Lodmoorin luonnonsuojelualue, oikealla lainehti kevyessä tuulessa meri. Erotin usvan keskeltä pari isompaa alusta parkissa ulapalla. Furzy Cliffin kohdalla reitti ohjasi minut rannalta tekemään kaarroksen vihreälle nyppylälle, jolta näki kivasti vähän kauemmas, vaikka utuinen keli edelleen haittasikin näkyvyyttä...