Jalkaisin

Salmen ulkoilualue oli tosi mukava yöpaikka. Sain hyvät unet ”yksityisellä” leirintäalueellani suurella nurmikentällä järvenrantamaisemissa ja kokkasin keittimellä aamiaisen. Nuuksion Pohjoisen Portin kahvila-ravintola kun ei ollut avoinna vielä heräämiseni aikaan. En kuitenkaan voinut vastustaa tuoreen korvapuustin kutsua, joten astelin vielä ennen lähtöä kahvilaan lähtöpullalle ja retkipäivää kirjoittamaan. Mikäs kiire tässä. En siis todellakaan lähtenyt jatkamaan vaellustani heti aamukahdeksalta, vaan reilusti myöhemmin… Salmen ulkoilualueella on näytti vaikutti olevan hyvät kartat, opasteet ja selkeästi merkityt reitit. Salmi sijaitsee Nuuksion kansallispuiston pohjoispuolella ja ulkoilualueelta pääsee helposti yhdyspolkuja pitkin myös kansallispuiston puolelle. Jos kaipaa vähän väljempää parkkipaikkaa Nuuksion retkelle, kannattaa muistaa tämä näppärä ”sisäänkäynti” Nuuksioon! Jos sinne nyt ulkoilualueen puolelta malttaa suunnata. Hetki hevoskyytiä Olin hädin tuskin lähtenyt oike...

Saavuin Nummelaan bussilla, junailtuani ensin kotoa Jyväskylästä Helsinkiin. Sehän tässä pätkittäin reissua tehdessä on, että saan aina alkajaisiksi matkustaa edellisen retken päätepisteeseen, missä se nyt sattuukaan olemaan. Nummela toivotti minut tervetulleeksi reippaalla sadekuurolla, mutta onneksi pisarat vähenivät jo ensi kilometrien aikana. Tein pikku kiekauksen Huhdanmäen kautta, sillä suorempaa jalkamiehen reittiä en keksinyt Enäjärven eteläpuoliselle hiekkatielle. Nummela on todellakin suunniteltu autoilijoille. Onneksi se unohtui pian, sillä aurinko kuivatteli nopsaan niin maisemaa kuin nopeasti turhan lämpimiksi käyneitä gorevaatteitani. Sain kävellä ihan aidossa ja avarassa maalaisidyllissä, peltoaukeiden keskellä. Enäjärvi oli kartalla lupaavan lähellä. Lusilantie ei kuitenkaan kaartanut niin lähelle Enäjärveä, että olisin saanut nauttia järvimaisemista. Sain tyytyä yhteen vehreään, liki umpeen kasvaneeseen puroon. Lusilan kylätalo. Kylätie toi minut tietenkin Kylätalolle....

Hiitolanjoki! Kyltti humahti ohi kuutostien varressa, mutta teimme kohta käännöksen. Olihan Hiitolanjokea käytävä kurkkaamassa, sillä uutinen joen patojen purkamisesta oli juuri edellisenä päivänä osunut somesta silmiin. Rautjärveläisen Ritakosken punatiilisen voimalarakennuksen parkkipaikalla oli saapuessamme useampikin auto, mutta onneksi siitä vapautui tilaa. Voimalan päivät ovat nyt luetut, sillä esisopimus patojen purkamisesta tehtiin 19.7.2019. Se tietää tulevaisuudessa valoisampaa tulevaisuutta Venäjän Laatokan järvilohelle, joka voi jatkossa päästä nousemaan Hiitolanjokeen. Hiitolanjoen maisemista pääsee nauttimaan kivaa maisemapolkua pitkin, joka alkaa joen ja padon ylityksellä. Ennen polulle lähtöä kannattaa lukaista voimalan pihassa olevat opastaulut, joissa kerrotaan alueen historiasta ja luonnosta. Maisemapolku lähtee Ritakosken voimalan vastarannalla nousemaan ylöspäin ja kulkee rantamaisemissa pitkin itärajalle päin. Hiitolanjoen toinen nimi on Kokkolanjoki. Joesta noin...