Hiitolanjoki, padot ja kaunis maisemapolku, Rautjärvi
Hiitolanjoki! Kyltti humahti ohi kuutostien varressa, mutta teimme kohta käännöksen. Olihan Hiitolanjokea käytävä kurkkaamassa, sillä uutinen joen patojen purkamisesta oli juuri edellisenä päivänä osunut somesta silmiin.
Rautjärveläisen Ritakosken punatiilisen voimalarakennuksen parkkipaikalla oli saapuessamme useampikin auto, mutta onneksi siitä vapautui tilaa. Voimalan päivät ovat nyt luetut, sillä esisopimus patojen purkamisesta tehtiin 19.7.2019. Se tietää tulevaisuudessa valoisampaa tulevaisuutta Venäjän Laatokan järvilohelle, joka voi jatkossa päästä nousemaan Hiitolanjokeen.
Hiitolanjoen maisemista pääsee nauttimaan kivaa maisemapolkua pitkin, joka alkaa joen ja padon ylityksellä. Ennen polulle lähtöä kannattaa lukaista voimalan pihassa olevat opastaulut, joissa kerrotaan alueen historiasta ja luonnosta.
Maisemapolku lähtee Ritakosken voimalan vastarannalla nousemaan ylöspäin ja kulkee rantamaisemissa pitkin itärajalle päin. Hiitolanjoen toinen nimi on Kokkolanjoki. Joesta noin 9 kilometriä virtaa Suomen puolella, loput 44 kilometriä Venäjän puolella rajaa. Tämä maisemapolku ei käväise vielä lähelläkään rajavyöhykettä.
Nappasin polun varresta välillä muutaman mustikan suuhuni kostukkeeksi ennen saapumistamme Lahnasenkosken voimalalle. Jokiuoma tullee näyttämään hieman erilaiselta sitten, kun padot on purettu. Ehkäpä myös tätä rutikuivaa kesää runsaammat sademäärät virkistävät vesimäärää.
Lahnasenkosken voimalan kohdalla polku johtaa Hiitolanjoen yli vastarannalle ja kääntyy oikealle alavirtaan. Sinne voimalan puolelle jää ruovikkoinen ranta; lumpeet kukkivat somasti tässä maisemapolun puolella.
Lyhyen kävelymatkan jälkeen vastaan tulee myös katettu tulipaikka sekä huussi. Molemmat olivat esimerkillisen siistissä kunnossa.
Polku käy alajuoksulla kääntymässä lintutornilla. Ei ole vaikea kuvitella, että täältä voi bongailla vaikka mitä siivekkäitä, kun on oikeaan vuoden- ja kellonaikaan liikkeellä! Mahtaa olla huikea tunne, jos onnistuu näkemään haikaran tai peräti kuningaskalastajan…
Hiitolanjoen vaihtelevassa maastossa kulkevaa polkua oli tosi mukava tallustaa. Pitkospuut olivat parhaimmillaan mahtavan leveät. Opastetauluja lukemalla sai oppia muun muassa Hiitolanjoen tukinuitosta. Hiitolanjoki on ollut myös keskeinen kulkijoiden vesireitti silloin kauan sitten, kun Laatokan muinais-Karjalasta lähdettiin tutkimaan ja asuttamaan sisämaata.
Polku kaartoi meitä kallioisia rantoja pitkin takaisin kohti lähtöpaikkaamme Ritakosken voimalaa. Venäläispariskunta maisteli mielissään mustikoita.
Maisemapolun kierrettyämme innostuimme vielä koukkaamaan autolla muutaman kilometrin verran lähemmäs Suomen itärajaa Hiitolanjoen kolmannelle voimalalle, joka sijaitsee Kangaskoskella. Myös Kangaskosken pato tullaan lähivuosina purkamaan Hiitolanjoen ennallistamishankkeen myötä.
Kangaskosken vuonna 1925 rakennetun voimalan viereinen pato onkin ensimmäisenä purkuvuorossa.
Kangaskosken voimalan vierestä lähtevää polkua kannattaa ehdottomasti seurata alajuoksulle, sillä siellä odottaa mukava taukopaikka laavuineen (ja hyttysineen).
Kangaskosken laavulta avautuu suloinen Hiitolanjoen mutkitteleva maisema. Eipä ihme, että kalastajat ovat pitkään haaveilleet patojen purkamisesta ja siitä, että järvilohi saisi pitkästä aikaa vapaan pääsyn Hiitolanjokea ylös.
Pitäisiköhän sitä opetella joskus kalastamaan?
Kommentit
Lähetä kommentti