Jalkaisin

-18 astetta, kertoi Savelan energialaitoksen mittari. Kapusin Kypärämäkeä ylös ja poikkesin Vuorikadulle, mistä jatkoin pientä polkua pitkin yhä ylemmäs, vesitornille saakka. Mahtavaa kulkea satumaisten lumikuusten suojaamaa polkua, kun taivas hohtaa yllä sinisenä! Vesitornilta valitsin umpimähkään yhden polku-uran, koska arvelin että se kulkee Laajavuorentien suuntaisesti. Mukavan tovin polku mutkitteli Kypärämäen / Kortemäen kuusikkoisessa maastossa, kunnes vastaan tuli tie ja omakotialue. Vasemmalta kuului surinaa;  joku lennätti moottorilennokkiaan. Pääsin vielä hetkeksi kapealle polulle, ennen kuin luisteluhiihtäjien väylä tuli vastaan, jolloin oli laskeuduttava kerrostalojen vierestä Laajavuorentielle.   Korteniityntien alkupäähän, Laajavuoren kylpylähotellin alapuolelle, on raivattu tilaa asumisoikeusasunnoille, joista ensimmäinen rakennus on jo nousemassa. Toivottavasti metsää ei kaadeta hurjasti enempää. Korteniityntien kulmasta jatkoin kohti osmankäämien reunus...

Käännyin Kypärätielle sopivasti ennen kuin Kypärämäki olisi alkanut tuntua jyrkemmältä. Siellä tuli tehtyä talven ensimmäisen potkurihavainto! Tiet ovatkin nyt loistavassa kunnossa potkutteluun. Mutta hmm, Ararat-ravintolan sijainniksi sopisi  paremmin toisella puolella Kypärämäkeä oleva Vuorikatu...Lähinurkilla on myös Erä-Kukka. Kukkakaupan nimen innoittamana suuntasin pikkukatujen kautta lumiselle metsäpolulle. Nyt kun maasto on lumen peittämä, ei voi tietää, kulkeeko kävelytien levyistä uraa vai mitä on jalkojen alla. Laskeuduin polkua rintamamiestalojen reunustamalta Kangaskadulta alas radan varteen, missä ura jatkui kohti Köhniönjärveä. Mäyränpolun risteyksessä näkyivät jo Kotalammen sekä Ladunmajan viitat ja kävelytie jatkui hiihtolatujen reunustamana. Vastaan tullut hiihtäjä tervehti iloisesti, vaikka varmasti arvasi että olin jatkamassa matkaa latujen välistä. Luisteluhiihtoa varten uraa ei kuitenkaan ollut vielä lanattu. Käännyin hyvin pian alas Köhniönjärven jäälle,...