Käännyin Kypärätielle sopivasti ennen kuin Kypärämäki olisi alkanut tuntua jyrkemmältä. Siellä tuli tehtyä talven ensimmäisen potkurihavainto! Tiet ovatkin nyt loistavassa kunnossa potkutteluun. Mutta hmm, Ararat-ravintolan sijainniksi sopisi paremmin toisella puolella Kypärämäkeä oleva Vuorikatu...Lähinurkilla on myös Erä-Kukka. Kukkakaupan nimen innoittamana suuntasin pikkukatujen kautta lumiselle metsäpolulle.
Nyt kun maasto on lumen peittämä, ei voi tietää, kulkeeko kävelytien levyistä uraa vai mitä on jalkojen alla. Laskeuduin polkua rintamamiestalojen reunustamalta Kangaskadulta alas radan varteen, missä ura jatkui kohti Köhniönjärveä. Mäyränpolun risteyksessä näkyivät jo Kotalammen sekä Ladunmajan viitat ja kävelytie jatkui hiihtolatujen reunustamana. Vastaan tullut hiihtäjä tervehti iloisesti, vaikka varmasti arvasi että olin jatkamassa matkaa latujen välistä. Luisteluhiihtoa varten uraa ei kuitenkaan ollut vielä lanattu.
Käännyin hyvin pian alas Köhniönjärven jäälle, joten latutie jäi rauhaan. Pitäisikö moisilla ehkä-yhdistelmäteillä muuten olla vaikka pieni kyltti jos tienpohja on tietyn ajan varattu vain hiihtäjille? Satunnainen kävelijä joutuu muutoin aprikoimaan, miten voisi jatkaa matkaa ja voiko kulkea samaa väylää, jos ei astu latu-uralle.
Köhniönjärvellä oli alkuun useampia jalanjälkiä, mutta valitsin niistä houkuttelevimmat: ihmisen ja koiran uran, jonka suunta oli pitkulaisen järven vastakkaiseen päähän. Askellus ei ollut ihan kevyttä, vaikka lähes luotisuoraan menevät jäljet kulkua helpottivatkin. Kunnes matkaa oli jäljellä noin kolmannes...ja jäljet kääntyivät törkeästi vasemmalle rannalle. Edessäni oli rikkumaton hanki, joka ylsi puolisääreen. Huokasin ja päätin jatkaa matkaa suoraan eteenpäin. Välillä oli pidettävä hengähdystaukoja; jalkapohjissa eräät pienet lihakset heräsivät nipistellen eloon lumikävelystä ja askel hidastui.
Vaikka pitkään tuntui, että matka ei etene hangessa yhtään, pääsin lopulta hikisenä Könkkölän edustalle. Kiersin avannon jäänteeltä näyttäneen kohdan ja kävelin laituria pitkin punaiselle rantasaunalle, jonka yleiset (ti & pe) saunavuorot on oven lapun mukaan tarkoitettu vain kaupungin henkilöstölle ja eläkeläisille. Henkilökortti mukaan. Könkkölästä nousin Vesangantielle kävelemään lumipyryssä piennarta pitkin takaisin kohti Kypärämäkeä. Mäen päältä olikin ihana lasketella kevyesti Vuorikatua alas Kortepohjaan.
Kommentit
Lähetä kommentti