Siirry pääsisältöön

Köhniön hanki


Käännyin Kypärätielle sopivasti ennen kuin Kypärämäki olisi alkanut tuntua jyrkemmältä. Siellä tuli tehtyä talven ensimmäisen potkurihavainto! Tiet ovatkin nyt loistavassa kunnossa potkutteluun. Mutta hmm, Ararat-ravintolan sijainniksi sopisi  paremmin toisella puolella Kypärämäkeä oleva Vuorikatu...Lähinurkilla on myös Erä-Kukka. Kukkakaupan nimen innoittamana suuntasin pikkukatujen kautta lumiselle metsäpolulle.

Nyt kun maasto on lumen peittämä, ei voi tietää, kulkeeko kävelytien levyistä uraa vai mitä on jalkojen alla. Laskeuduin polkua rintamamiestalojen reunustamalta Kangaskadulta alas radan varteen, missä ura jatkui kohti Köhniönjärveä. Mäyränpolun risteyksessä näkyivät jo Kotalammen sekä Ladunmajan viitat ja kävelytie jatkui hiihtolatujen reunustamana. Vastaan tullut hiihtäjä tervehti iloisesti, vaikka varmasti arvasi että olin jatkamassa matkaa latujen välistä. Luisteluhiihtoa varten uraa ei kuitenkaan ollut vielä lanattu.

Käännyin hyvin pian alas Köhniönjärven jäälle, joten latutie jäi rauhaan. Pitäisikö moisilla ehkä-yhdistelmäteillä muuten olla vaikka pieni kyltti jos tienpohja on tietyn ajan varattu vain hiihtäjille? Satunnainen kävelijä joutuu muutoin aprikoimaan, miten voisi jatkaa matkaa ja voiko kulkea samaa väylää, jos ei astu latu-uralle.

Köhniönjärvellä oli alkuun useampia jalanjälkiä, mutta valitsin niistä houkuttelevimmat: ihmisen ja koiran uran, jonka suunta oli pitkulaisen järven vastakkaiseen päähän. Askellus ei ollut ihan kevyttä, vaikka lähes luotisuoraan menevät jäljet kulkua helpottivatkin. Kunnes matkaa oli jäljellä noin kolmannes...ja jäljet kääntyivät törkeästi vasemmalle rannalle. Edessäni oli rikkumaton hanki, joka ylsi puolisääreen. Huokasin ja päätin jatkaa matkaa suoraan eteenpäin. Välillä oli pidettävä hengähdystaukoja; jalkapohjissa eräät pienet lihakset heräsivät nipistellen eloon lumikävelystä ja askel hidastui.

Vaikka pitkään tuntui, että matka ei etene hangessa yhtään, pääsin lopulta hikisenä Könkkölän edustalle. Kiersin avannon jäänteeltä näyttäneen kohdan ja kävelin laituria pitkin punaiselle rantasaunalle, jonka yleiset (ti & pe) saunavuorot on oven lapun mukaan tarkoitettu vain kaupungin henkilöstölle ja eläkeläisille. Henkilökortti mukaan. Könkkölästä nousin Vesangantielle kävelemään lumipyryssä piennarta pitkin takaisin kohti Kypärämäkeä. Mäen päältä olikin ihana lasketella kevyesti Vuorikatua alas Kortepohjaan.


Kommentit

Suositut tekstit

Jyväskylän alppiruusupuistossa

Alppiruusut jaksavat edelleen kukkia Jyväskylässä, mistä myös löytyy metsän siimekseen perustettu alppiruusupuisto. Tämä vuonna 1986 alkunsa saanut puisto on sukua Helsingin yliopiston kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusuohjelmalle, jonka suurin ja komein esimerkki löytyy Helsingin Haagasta . Jyväskylän alppiruusupuisto kätkeytyy melko hyvin Keltinmäen maastoon, Mäyrämäen rajamaille. Löysin puiston itse ensi kerran ihan vahingossa sillä suunnalla kävellessäni, toisen kerran suunnistin paikalle varta vasten kartan avulla (mutta kukat olivat vasta nuppuasteella). Vieressä eli Nääpikäntien puolella on vielä tällä hetkellä rakennustyömaa eikä kukkaloistoon ole erityisiä maasto-opasteita, mutta väriläiskät erottuvat hyvin niin tieltä kuin harvahkon metsikön keskeltä. Niinpä osasin nyt jo suoraan perille ja kukat kukkivat vielä runsaasti - eivätkä kaikki nuput ole vielä edes auenneet! Osa lajikkeista on tosin jo kukintansa loppupuolella. Komeat kukat piristävät kummas

Helvetinkolu, Ruovesi

Helvetinkolun alue vaikuttaa leppoisan vilkkaalta; puiston itäpuolisella Kankimäen parkkipaikalla on kohtalaisesti autoja. Iloinen kioskinpitäjä vinkkaa ottamaan tiskin edustalta kartallisen esitteen ja kysäisee, mitä reittiä aiomme kulkea, sillä rengasreitin paluuosuudella on kuulemma yhdessä kohdassa nyt hyvin märkää. Meidän kengillämme pitäisi kuitenkin pärjätä kuivin jaloin. Neljän kilometrin rengasreitillä on mielenkiintoinen nimi. Helvetistä itään -polun nimi ei suinkaan ole sukua John Steinbeckin romaanille Eedenistä itään , vaan Kotiteollisuuden kappaleelle . Polun suojelija on tämän vuoksi muusikko Jouni Hynynen . Aivan alkumatka on leveää pikkutietä. Sitten hyväkuntoinen polku kääntyy metsän siimekseen ja enää osittain lumisena. Polun vieressä muurahaispesässä on jo herätty horroksesta. Raskas lumi on selvästi rasittanut kaarelle taipuneita hentoja koivuja talven aikana. Metsän poikki solisee sulamisvesien täyttämä puro. Kapuamme ensimmäiset puurappuset ylös

Kolmen vuoren vaelluksella Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kun matkalla retkikohteeseen kohdattiin kesälomansa aloittanut joulupukki, sattui rengasrikko ja saimme kyytiin testattavaksi ravintolan paketoimia retkieväitä, voi sanoa viikonlopun retken alkaneen epätavanomaisesti... Viesti porukan toisen auton rengasrikosta saapui juuri kun olimme pysähtyneet menomatkakahveille Konneveden Häyrylänrantaan , missä vietettiin kesäkauden avajaisia (tiesitkö, että joulupukki ja joulumuori viettävät kesää Etelä-Konnevedellä Lapinsalossa ?). Sitten noudimme Törmälästä kartat sekä sovitut eväspaketit ja kun hinausautoasiat oli saatu kuntoon, pääsimme lopulta Vuori-Kalajan parkkipaikalle aloittamaan retkeä Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Vietimme jo alle kilometrin kävelyn jälkeen herkutteluhetken Vuori-Kalajan laavulla. Oli aika hauska avata Ravintola Hetken meille evästestausta varten toimittavat paikallisia herkkuja sisältävät paketit: Mannisen ruisleipää kera muikkumoussen, lähiseudun tuottajien aineksilla (mm. Ylämaan karja

Wivi Lönn -kävelyllä

Wivi Lönnin kadun komistuksen, kotiseutuneuvos Kauko Sorjosen nykyisin omistaman ja arkkitehti Wivi Lönnin itselleen ja äidilleen suunnitteleman talon (1910) portti on auki. Opas Sanni Kankainen ohjaa aluksi kävelykierrokselle saapuneet sisälle somaan sivurakennukseen, jota kutsutaan kanalaksi. Harvassa kanalassa lie näin tyylikäs päätykolmio koristeineen! Rakennuksessa oli kanalan lisäksi tilaa myös esimerkiksi talousaskareisiin. Nyt kanojen orsien paikalla vasemmalla on vierashuone ja sisäänkäynnistä oikealla pieni kokoustila, jossa saamme aluksi katsoa Wivi Lönnistä ja tämän pihapiirin rakennuksista kertovan videon. Lönn asui Jyväskylässä vuosina 1911-18 ja ehti suunnitella kaupunkiin lukuisia rakennuksia, joista moni on säilynyt näihin päiviin saakka. Vehreässä puutarhassa kukkivat jo lukuisat kukat, kuten komea ukkolaukka. Omenapuut ovat ehtineet jo varistaa valkoiset kukkansa hoidetulle nurmelle. Omiin silmiini uusimmalta veistokselta näyttää tämä neitonen: sattuva

Nyrölän luontopolku

Nyrölän luontopolku löytyy Vesangan naapurista, läheltä Jyväskylän ja Petäjäveden rajaa. Polun varsinainen lähtöpaikka on Sikomäentien varressa lähellä Nyrölän koulua, mutta yhdyspolkua pitkin reitille pääsee myös Kallioplanetaariolta . Sunnuntai-iltapäivänä lähtöpisteen parkkipaikalla on toistakymmentä autoa, joten ulkoilijoita riittää. Opastaululta kulkijan lähettää matkaan Aaro J. Veijosen Luontopolku -runo, joka antaa vihjeen tulevasta: ... Saaren suuriin seikkailuihin / vetolossi ääneti vie / erämaassa erikoinen / kulkupeli, tämmöinen lie?... Luontopolku seuraa aluksi pikkutietä, ennen kuin kääntyy valoisaan kuusimetsään, jossa on tehty harvennushakkuuta. Opastaulujen lomassa reitin varrelta löytyy myös luontoaiheisia kysymyksiä kulkijoille.  Pysähdyn kuusikkoon lukemaan sinitiaisesta kertovaa opastaulua, kun kuulen linnun laulavan. Läheisellä kuusen oksalla keikkuu laulaa lurittelemassa... sinitiainen! Aikamoisen hyvä ajoitus... Luontopolun vieressä Saparo-niminen la