Hautausmaan tunnelmaa

Jouluaaton aamun valkeus oli täydellinen. Jopa niin, että aattokävelyllä oli pakko luopua ajatuksesta talsia myös ohi Viitaniemen pitkin Tuomiojärven jäätä. Sen verran askeleet vajosivat jäätä peittävään lumeen, kun aiempia kulkijoita oli ollut vain pari. Vaan kävelytiet oli lumisateen jäljiltä sopivasti aurattu auki, joten mikäs oli kävellessä Koskenharjun kautta Lohikoskelle ja sieltä entiselle maaseurakunnan hautausmaalle Seppälänkankaalla. Maisemat olivat niin jouluisan kuorrutuksen peitossa, että sääliksi kävi parkkipaikkaa kyttääviä autoilijoita, jotka olivat viilettäneet vauhdikkaammin kynttilöitään sytyttämään.

Hautausmaalla saa ihastella kynttilämerta kahdesti vuodessa, mutta tämä on se kauniimpi aika, kun sekä lumi että elävät tulet valaisevat maiseman.

Seppälästä kävelimme Kyyhkysentien ja muutenkin tunnelmallisen Holstin omakotialueen pikkukatujen kautta Kankaan tehtaan kupeeseen, mistä pääsee Kankaankadun sivuportista Vanhalle hautausmaalle. Sininen hetki koitti. Kuten muut hiljaiset kävelijät, kumarruin taas puhdistamaan haudan edustan lumesta kynttilää varten, sytytin sen ja laskin valokuoppaansa. Sankarihautoja vartioi neljän lumipukuisen sotilaan ryhmä. Vaikka sotaa raskaine uhreineen ei mielellään ajattele, oli tuo kunniavartio koskettava näky. Mahtoi heilläkin olla kylmä, sillä itsellä olivat jo posket ja näpit kohmeessa. Pakkanen lienee kiristynyt.