Vetten päällä

Oli ihmeellistä astua pitkästä aikaa jäälle kävelemään. Vaikka tiedän, että kovia pakkasia on ollut jo pitkään, on ensimmäinen kerta jäällä aina hieman jännittävä. Tuomiojärvellä oli harvakseen kulkijoita, mutta jo jäljistä näki, miten siellä liikutaan. Potkurilla, suksilla, retkiluistimilla, jalan, pulkan tai ahkion kyydissä tai polkupyörällä, koiran kanssa. Jänöjussitkin olivat jäällä kirmailleet.

Oikaisin jäätä pitkin Viitaniemen ohi Koskenharjulle ja sieltä kaarsin Lohikosken laitaa kohti Holstia. Tenavapolkua jalankulkija voi nousta nyppylälle, jolta näkee maisemia kauemmaskin. Sieltä jatkoin Umpikujan läpi; kävelytie jatkuu, vaikka autotie ei. Savupiipusta tulvahti nenään elävän tulen tuoksu ja ihailin muutenkin muutamaa vanhaa omakotitaloa. Kuljin Pakkaajantien päästä radan vartta seurailevaa kävelytietä Kyyhkysentielle saakka, ennen kuin rauha rikkoutui ja jouduin oikaisemaan Seppälän ostosparatiisien parkkipaikkojen läpi.

Tuohimutkassa puronvarren polku on kaunis myös näin talviaikaan. Päämääräni oli kuitenkin vielä hieman kauempana, Tavintien ja Telkänpesän tienovilla, missä lehtijutun mukaan on komea joulukuusi. Olinkin lievästi sanottuna pettynyt, kun iso puu ei ollut valaistu päiväsaikaan. No, valot eivät olisi näin harmaana päivänä juuri erottuneetkaan. Kävinkin pimeän tultua tarkistamassa kuusen uudestaan, kun satuin silloin kulkemaan moottorikyydissä siellä päin. Jouluvalot toimivat tässä tapauksessa vain pimeällä.