Jalkaisin

Kivijärven upeassa Lähteen talossa on ehtinyt toimia sen 200-vuotisen historian aikana muun muassa pankki ja sairaala. Suurten nälkävuosien aikana 1860-luvulla täällä yritettiin saada tolpilleen aliravitsemuksen vuoksi heikkoon kuntoon joutunutta väkeä. Lähteen talon hyvässä hoivassa talttui myös oma aamunälkäni mitä herkullisimmalla tavalla: puuroa mustaherukoiden kera, talon omaa omenamehua ja itse leivottua vehnä- ja ruisleipää sekä setsuuria! Voiko olla parempaa? Ennen kuin lähdin päivätaipaleelleni, Maikki- emäntä esitteli minulle vielä tilan vanhemman rakennuksen. Punainen pihatupa on entinen savupirtti, joka on kunnostettu rakkaudella hienoon kuntoon niin sisältä kuin ulkoa. Väylät olivat edellisillan sateen ja yöpakkasen vuoksi liukastuneet reippaasti. Ensiaskeleet reitillä Kivijärven keskustaan olikin otettava varovasti, mutta onneksi kevyen liikenteen väylä oli jo ehditty hiekoittaa. Kivijärven keskustassa Ohitin kotiseututalon ja Tainionmäen koulun. Kävin katsomassa lähempä...

Linja-autopysäkki Sinisen tien (kantatie 77) varressa Piispalantien risteyksen tuntumassa Kannonkoskella oli lähtöpaikkani seuraavalle #suomenhalki-retkelle. Jalassa pitopohjakengät, selässä kevyehkö reppu. Näin joulukuun lopussa en tällä kahden päivän retkellä aikonut yöpyä ulkona. Ajattelin, että alkumatkan Sinisen tien osuudella ei olisi järisyttävän ruuhkaista, joten pientareella käveleminen ei huolettanut. Sininen tie on vanha matkailutie, joka Suomessa kulkee meren Vaasasta itärajalle Niiralaan, mutta tie alkaa peräti Atlantin rannalta Norjan Mo i Ranasta ja yltää aina Karjalan tasavaltaan Venäjälle Puudosiin (Puutoinen). Sinisen tien nimen taustalla ovat vanhat vesireitit. Tänä päivänä Sininen tie oli lähinnä harmaa. Nyt Suurussalmen halkaisevaa pengertä ja siltaa ympäröivä Kivijärvi oli vankan näköisen jään peitossa. Piispala sijaitsee miltei näköetäisyydellä tuossa eteläpuolella. Täällä olisi varmasti kiva meloakin joskus! Viuhakka tuuli painoi silti minut etenemään tästä r...

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee pohjoisen Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan rajamaastossa, Kivijärven, Kinnulan ja Perhon kuntien alueella. Ihan loppumatka puistoon on pikkutietä, jonka varteen voisi lisätä vielä "vahvistukseksi" opastekyltin tai pari, mutta onneksi painoin mieleeni loppumatkan kartan jo ennen lähtöä ja osuin kerralla oikeaan. Kuulemma navigaattorit eivät kuulemma vielä aina löydä tänne, joten kartta voi olla joskus helpompi apuri. Vietin hetken luontotuvalla, tutkailin karttoja ja saatuani reittivinkkejä lainasin laminoidun kartan kävelylle. Tosi hyvä idea tuo lainakartta lähipoluille! Salamajärvellä on useita erimittaisia polkuja tarvottavaksi. Tähän hetkeen Metsäperäläisen taival (6,2 km) tuntui sopivan pituiselta reitiltä, lisäksi tuntui kivalta ajatukselta kävellä Ison Koirajärven ympäri, eli ei tarvitsisi seurata samoja jälkiä takaisin. Kävelin luontotuvalta Ison Koirajärven ja Pienen Koirajärven välistä kannasta pitkin telttailualueelle, ...