Jalkaisin

Lokakuinen lauantai, vuokramökin pöydällä houkutteleva Tahkon maastoreittikartta eri vaihtoehtoineen. Kello oli jo ylittänyt puolenpäivän, mutta ajattelin, että ehtisin kuitenkin hilppaista Rahasmäen kierroksen vielä valoisalla. Kaiken varalta laitoin pikkureppuuni termospullon ja eväspaketin lisäksi kuitenkin otsalampun ja heijastinsysteemin, sillä eihän sitä koskaan tiedä. Käpsyttelin Simunaniemestä tienpätkän kautta Rahasmäen reitille, joka lähti vähitellen nousemaan Tarpisenmäelle. Maastopyöräilijöitä tuntui tulevan ehtimiseen selkäni takaa. Vaikka reitillä oli kaksi vierekkäistä kulku-uraa ja vierestä mahtui polkemaankin, alkoi tuntua siltä, että ylöspäin tarpovan kävelijän kuuluu väistää takaa tulijoita siirtymällä kokonaan syrjään kaksipyöräisten kiitäjien tieltä, jotta he saavat valita ajouransa vapaasti. Tarkistin vielä kartasta, että reitti oli varmasti merkitty sekä pyöräily- että patikointireitiksi – kyllä. Minulle selvisi vasta paljon myöhemmin Rahasmäen kierroksen varrell...

Olen joinakin vuosina kiertänyt joulun alla Jyväskylän katuja ja bongaillut erilaisia valaistuja joulukuusia . Tänä vuonna kaamosvaloja on riittänyt niin runsaasti, että minua kiinnostivat enemmän syrjäiset joulupuut, joiden tarkka sijaintikaan ei ollut tiedossani. Siis salaiset joulupuut. Haukanniemen salainen joulupuu Lähdin eräänä joulukuun aamuna kävelylle läheiseen Haukanniemeen, kun oli vielä hämärää, otsalamppu päässä. Muistin, että sieltä saattaisi löytyä koristeltu joulukuusi, tuntemattoman jouluihmisen muiden iloksi koristelema. Vaikka olin aiempinakin vuosina käynyt joulukuussa kävelemässä Haukanniemessä, ei kyseinen joulupuu ollut sattunut ikinä reitilleni. Tällä kertaa päätin löytää sen. Valo vilkkui pellon takana metsän reunassa. Liekö maastopyöräilijä? Hetken kuluttua selvisi, että kyseessä oli polkujuoksija, kun valokeila kipitti minua kohti, samaa polku-uraa pitkin. Jatkoin pellonreunapolkua pitkin kuusikon suojaan ja edelleen Haukanniemen kärkeä kohti, läpi koivikon. ...

Kärsämäki-aamun tärkein asia – jopa hotelli Keskipisteen aamiaista tärkeämpi – oli kenkäpäätös. Edellisen päivän taival Haapajärveltä Kärsämäelle oli lahjoittanut minulle sekä turvotusta että kokoelman rakkoja jalkoihini: ei ollut puhettakaan siitä, että olisin nyt voinut laittaa jalkoihini lenkkarit, joilla olin kävellyt tyytyväisenä useita vuosia. Päätin kävellä ainakin päivän keveillä Haltin Lente-kengillä , jotka olivat olleet mukana vain iltojen lepotossuiksi. Kävin silti ostamassa Kärsämäen apteekista kenkiin geelipohjalliset lisävaimennukseksi. Tämä oli Kärsämäki, ei Kärsimysmäki! Lente oli sinänsä hyvä nimi päivän kengilleni. Latinaksi ’lente’ = hitaasti. Tienviitan mukaan matkaa Ouluun oli 123 km, Jyväskylään 214 km. Hidasta matkantekoa, eikä ihan suorinta tietä. Kärsämäki oli jäänyt ohiajomatkoilla mieleeni paikkana, jossa jonkun talon seinässä oli seinämaalauksia. Viimeinkin oli helppo pysähtyä katsomaan seinätaidetta lähempää. Kiersin puutalon ja näin viimein myös sisäpi...

Uurainen antoi minulle aurinkoisen herätyksen Marjoniemen tilalla mukavassa aitassa. Talonväki oli joutunut lähtemään aamuvarhaisella reissuun joten nautin aamiaisen omine nokkineni aittahuoneessa. Kiitos vedenkeittimen, onnistui myös tee ja aamupuuro. Päärakennus näytti näin aamusella ihan toiselta kuin iltahämärissä saapuessani. Suorastaan häikäisevältä. Ennen kuin viipotin tieheni, kurkkasin päätalon taakse Sääkspää-järvelle ja rantalaitumelle, jolla käyskenteli tilan islanninhevosia. Aikamoinen idylli, mutta lähdettävä oli! Marjoniemestä siirryin hiekkatietä Multia-Uurainen -asvalttitien varteen ja kohta olisi ollut kevyen liikenteen väylällä tarjolla jopa levähdyspenkki. Ei nyt ihan vielä sentään! Seuraavasta T-risteyksestä sain kääntyä vasemmalle, kohti Uuraisten keskustaa. Hieman ennen Uuraisten keskustaa huomasin vasemmalla puolellani päiväkodin. Sen nimen keksijällä on ollut sana hallussa: Päiväkoti Pikkula … Keskustassa tuli vastaan myös Kauneushoitola Sievä (loistonimi!) j...