Syyskävelyllä Tahkon Rahasmäen kierroksella, Nilsiä

Lokakuinen lauantai, vuokramökin pöydällä houkutteleva Tahkon maastoreittikartta eri vaihtoehtoineen. Kello oli jo ylittänyt puolenpäivän, mutta ajattelin, että ehtisin kuitenkin hilppaista Rahasmäen kierroksen vielä valoisalla. Kaiken varalta laitoin pikkureppuuni termospullon ja eväspaketin lisäksi kuitenkin otsalampun ja heijastinsysteemin, sillä eihän sitä koskaan tiedä.

Käpsyttelin Simunaniemestä tienpätkän kautta Rahasmäen reitille, joka lähti vähitellen nousemaan Tarpisenmäelle. Maastopyöräilijöitä tuntui tulevan ehtimiseen selkäni takaa. Vaikka reitillä oli kaksi vierekkäistä kulku-uraa ja vierestä mahtui polkemaankin, alkoi tuntua siltä, että ylöspäin tarpovan kävelijän kuuluu väistää takaa tulijoita siirtymällä kokonaan syrjään kaksipyöräisten kiitäjien tieltä, jotta he saavat valita ajouransa vapaasti. Tarkistin vielä kartasta, että reitti oli varmasti merkitty sekä pyöräily- että patikointireitiksi – kyllä.

Minulle selvisi vasta paljon myöhemmin Rahasmäen kierroksen varrella, että satuin tarpomaan MTB-kisan reittiä. Se selitti maastofillaristien kiireen. Olisi tosi hyvä, että tällaisista kisoista olisi tapahtumapäivänä jokunen infolappunen myös reitin varrella, sillä ihan kaikki maastossa kulkijat eivät lähde reitille kisakeskuksen ytimestä.

Kapusin ensiksi Tarpisenmäellä sijaitsevalle taukotuvalle, jossa ei ollut sillä hetkellä ketään. Vain hauras savukiehkura ja muutama kekäle tulipaikalla.

Ja pari pikkuruista lumiukkoa taukotuvan seinustalla. Tällä kaverilla oli hienompi kampaus.

Taukotuvalta aukenee myös maisema Syvärille.

Lähdin jatkamaan polku-uraa pitkin kohti Nipasen kotaa. Täällä ylempänä maastoa peitti hentoinen lumikerros.

Nipasen kodalta nousi myös savu. Sisällä loimotti tuli; kaksi seuruetta oli nauttimassa kodan lämmöstä ja toinen porukoista valmisti herkullisen näköistä ruokaa tulipaikassa. Livahdin äkkiä ulos, ettei vain tulisi nälkä.

Nipasen kodalta reitti johdatti minua tovin alemmas, mutta valitsin polkujen risteyksestä vasemmanpuoleisen eli ylämäen suuntaisen. Eihän se Rahasmäki nyt kovin kaukana enää ollut.

Kuin palkintona päätöksestäni aurinko ja sinitaivas tulivat esiin. Elin hetken ihan talvelta tuntuvaa maisemaa, vaikka oli vasta lokakuu.

Rahasmäen kierroksen reitti oli pitkään siedettävän kuiva, mutta matkan edetessä jalkojen alle tuli väisteltäviä lammikoita yhä enemmän. Ja isompina. Pohdin, miten pitkään maastolenkkarini pitäisivat tassuni kuivina…

Tästä aukeni oikein hilpeän märkä ja kivikkoinen alamäki.

Ihan ehjänä mtb-fillaristi olivat onnistuneet sujuttelemaan alas, kertoi tiukan mäen alla päivystänyt ensiapuryhmä. Mäen yläpuolellakin oli jossain vaiheessa ollut joku varoittelemassa pahasta laskusta.

Jolkottelin reittiä eteenpäin. Välillä jalkojen alla oli leveämpää uraa, kuivaa kuljettavaa, vaihtelevasti lätäkkölandiaa. Sitten astahdin ihan auton mentävälle hiekkatielle, joka toi minut odottamalleni Rahasmäen laavulle, jonka kohdalla kartassa luki myös ”Louhos”.

No totta totisesti, olihan tämä entinen kvartsiittilouhos hurjan hieno paikka! Kaivoksen jäljet olivat jääneet peilityynen lammen alle. Kyllähän tässä kelpaa tauolla istuskella.

Paitsi että ennen kuin aloin kaivaa eväitä repustani, oli toki kavuttava kurkkaamaan louhosta ylempää. Kalliot ovat sen verran jyrkät, että onneksi polku kulkee turva-aidan takana, eikä täältä ylhäältä ole vaaraa pudota kylmään kylpyyn.

Alas palattuani otin repun selästäni, termospullon esiin ja aloitin teen epätoivoisen etsinnän. Luulin pakanneeni peräti kahta eri teetä reppuun, mutta onnettomasti ne olivat jääneet mökin pöydälle. Kysäisin laavulla istuskelevalta seurueelta, mahtaisiko heillä olla teetä mukana. No ei ollut, mutta maistuisiko kaakao? Kyllä maar! Kohta sain kuksaani kupillisen kuumaa kaakaota ja unohdusharmitus unohtui, kun popsin Kuopion kauppahallista ostamiani ihania piirakoita. Kiitos retkienkeleille kuumasta juomasta!

Evästuokion jälkeen oli hyvä fiilis lähteä jatkamaan kävelyä kohti Tahkoa. Kasvatuskuusikko peitti rinnettä ja ajatukseni siirtyivät hetkeksi jouluun. Kartan mukaan edessäni oli Karhunrypy.

Muutama pyöräilijä lähestyi taas takaapäin. Toivottavasti he pitäytyisivät enintään 30 km/h vauhdissa alamäessä. Kun kävelin tätä pätkää rinnettä alaspäin, olin korvat höröllä ja vilkuilin vähän väliä selkäni taakse, että ennättäisin tarvittaessa astua uralta sivuun. Oli onnea myötä, sillä enää pari MTB-fillaristia ohitti minut alamäessä.

Reitti äityi jälleen paikoin hyvinkin mutaiseksi ja useasti piti katsoa tarkkaan, mistä askeltaen pystyisin pitämään jalkani edelleen kuivina. Helpointa kulkea olikin tieosuus ennen Hiekkoniemen kotaa.

Hiekkoniemen kodalla ei tuoksunut savu, eikä muita kulkijoita näkynyt. Jonkin matkaa täältä kuljettuani alkoi tulla useampia muutaman kävelijän ryhmiä vastaan; Tahkon keskusta ei ollut enää kaukana.

Kun pian seisoin komeiden Tahkon portaiden juurella, kutkutti hetken ajatus, että kapuaisinko vielä ne upeat kuntoportaat ylös ja alas, mutta totesin, että eiköhän tässä tullut jo pikkuisen kavuttua ylöspäinkin ihan Rahasmäen kierroksella. Jääkööt rappuset toiseen kertaan.

Seuraavaksi suunta takaisin mökkiin, saunaa lämmittämään ja jalat ylös. Kas, tossuni pitivät pintansa eli sukat pysyivät kuivina kaikesta huolimatta! Oi ilon päivää!

Lisätietoja Tahkon reiteistä

• Tahkon retkeilyreitit, mukaan lukien Rahasmäen reitti
• Tahkon kesän ja syksyn retkeilyreittikartta (pdf)