Jalkaisin

Millainen oli oma kävelyretkivuoteni 2020? Osasta kävelyretkiäni olen kirjoitellut tänne blogiin vuoden mittaan, mutta kuten tämä pieni vuosikatsaus kertoo, paljon on jäänyt tarinoimatta tänne myös tärkeistä reissuista. Olin aivan vuoden 2019 lopussa astellut #suomenhalki-retkien merkeissä Kivijärvelle ja Salamajärven kansallispuistoon. Heti vuoden alussa aloinkin suunnitella seuraavia etappeja, mutta tiesin, että ne onnistuisivat vasta sulan maan aikaan eli käytännössä jokseenkin toukokuussa. Tammikuussa käväisin mm. Kammarinmäen lippaluolalla Jyväskylän Keltinmäessä. Siellä tuntuu aina olevan kosolti vettä pohjalla. Helmikuussa pääsin nauttimaan kunnon lumimaisemista ihanassa Pohjois-Karjalassa, Kolin maisemissa. Räsävaaran mahtavat jääputoukset löytyivät viimeinkin! Maaliskuussa alkoi surullisenkuuluisa korona-aika. Tartuin Meijän polun kävelyhaasteeseen, kun alkoi erilainen kävelyaika . Asensin puhelimeen uuden sovelluksen, joka räknäsi askelteni määrää tismalleen haasteen alus

Heti kun kuulin, että Konneveden ja Hankasalmen rajamaastossa sijaitsevassa Häähninmäen upouuden näkötornin huipulla olevassa tornimökissä voisi myös yöpyä, innostuin. Olisi mahtavaa tehdä torniyöretki! Varasin näkötornin tornimökin ihan vain itselleni yhdeksi yöksi juuri ennen joulua. Torniyöretki olisi oma pikkujouluretkeni, samalla rauhoittumista ja laskeutumista jouluun. Ajoin pimeitä, liukkaahkoja teitä pitkin Häähnimäelle sunnuntai-iltana, kun parkkipaikka oli jo päiväretkeläisten jäljiltä tyhjä. Rännänsekainen sade lisäsi omaa tunnelmaansa iltaan, kun nostin rinkan selkääni ja myrskylyhdyn käteeni. Ai niin, liukuestepiikit vielä kumppareihin, niin selviäisin kaatumatta matkan parkista tornille. Kun astelin otsalampun valossa ylämäkeen, olin tyytyväinen, että reitti Häähnimäen tuvalle ja näkötornille oli tuttu entuudestaan. Pilkkopimeässä olisi ollut muuten aika mielenkiintoista edetä kohti oikeaa paikkaa. Riemastuin nähdessäni otsalampun valokeilassa tornin juurella seisovan, uu

Olen joinakin vuosina kiertänyt joulun alla Jyväskylän katuja ja bongaillut erilaisia valaistuja joulukuusia . Tänä vuonna kaamosvaloja on riittänyt niin runsaasti, että minua kiinnostivat enemmän syrjäiset joulupuut, joiden tarkka sijaintikaan ei ollut tiedossani. Siis salaiset joulupuut. Haukanniemen salainen joulupuu Lähdin eräänä joulukuun aamuna kävelylle läheiseen Haukanniemeen, kun oli vielä hämärää, otsalamppu päässä. Muistin, että sieltä saattaisi löytyä koristeltu joulukuusi, tuntemattoman jouluihmisen muiden iloksi koristelema. Vaikka olin aiempinakin vuosina käynyt joulukuussa kävelemässä Haukanniemessä, ei kyseinen joulupuu ollut sattunut ikinä reitilleni. Tällä kertaa päätin löytää sen. Valo vilkkui pellon takana metsän reunassa. Liekö maastopyöräilijä? Hetken kuluttua selvisi, että kyseessä oli polkujuoksija, kun valokeila kipitti minua kohti, samaa polku-uraa pitkin. Jatkoin pellonreunapolkua pitkin kuusikon suojaan ja edelleen Haukanniemen kärkeä kohti, läpi koivikon.

Pyhäinpäivän viikonlopun pyhäaamuna heräsimme Saarijärven hienoissa maisemissa Häkkilässä Koskelan tilalla . Edessä oli Halloween Hiken jälkeen taas kiva ulkoilupäivä ja arvoimme vain, mistä aloittaa – valinnanvaraa kun oli! Ennen Pyhä-Häkin kansallispuistoa päätimmekin suunnata kulttuurihistorian pariin. Pyhäkankaan karsikkometsä kutsui päivän aluksi. Pyhäkankaan karsikkometsä oli ollut itselläni mielessä jo pitkään ja kerran oli sitä käynyt etsiskelemässäkin, mutta liian hatarin paikkatiedoin. Nyt sen sijainti löytyi helposti Retkipaikan jutun kautta ja ihan lähitienoolta, Häkkiläntien varresta. Karsikkopuut ja Pyhäkangas No mikä sitten on karsikko? Karsikko viittaa ensinnäkin siihen, että puusta karsitaan oksia. Karsikko-sanaa käytetään sekä yksittäisistä karsikkopuista että karsikkopuiden muodostamasta metsästä ( lähde: Taivaannaula ). Pyhäkankaan karsikkometsä (tai lyhyemmin karsikko) on vanhaa perua. Tänne on johtanut kirkko- ja kievaritie jo 1600-1700-luvuilla ja karsikkoalue

Halloween Hike -tapahtuma oli kangastellut mielessäni aiemminkin, mutta vasta tänä syksynä onnistuin ottamaan siitä tarpeeksi selvää ja harkitsemaan ilmoittautumista. Halloween Hiken reiteissä oli valinnanvaraa välillä 30-160 kilometriä, kulkumuotona pyöräily, polkujuoksu tai kävely. Suoritusaikaa maastossa oli pyhäinpäivän viikonloppuna enintään perjantai-illasta la-su aamuyölle saakka, mutta pääosin vasta lauantaiaamusta alkaen. Kysäisin vielä ystävääni matkaan mukaan ja pienen mietinnän jälkeen päädyimme ilmoittautumaan 30 km:n matkalle, näin ensikertalaisina. Tietysti kävellen. Halloween Hike -startti Kannonkoskella Koronatilanteen vuoksi Halloween Hikeen osallistujat oli opastettu tarkasti turvalliseen liikkumiseen, tapahtuman alkua myöten. Haimme oman reittimme kartan maskit naamalla Kannonkosken koululta, mistä kävelimme päiväreput selässä viralliseen lähtöpaikkaan kunnantalolle. Kunnantalolla nautimme aamukymmenen maissa Kannonkosken tarjoamat lähtöpullat kera kuuman mehun ja

Heräsin Häähninmäen autiotuvalla kauniiseen syyssaamuun, kiehautin eväsvesistäni teevedet ja söin aamupalan kaikessa rauhassa. Kiireetön vapaapäivä-maanantain aamu tuntui mahtavalta – voisin lähteä vielä leppoisalle aamukävelylle kiertämään Häähninjärven. Häähninmäellähän on polkuja valittavaksi asti. Ennen lähiretkeä tein kuitenkin vielä autiotuvan lähtösiivouksen eli paikat vähintään yhtä siistiksi kuin tullessa. Se on vanha sääntö niin autiotuvilla kuin partiomajoilla. Rinkastani löytyi onneksi tyhjä jätepussi ja tyhjensin roskaämpärin siihen, Häähninmäeltä pois lähtiessä mukaan otettavaksi. Häähninmäelle oli tullut jo jonkin verran uusia, hienoja opasteviittoja, joten itselle sopivan polun löytäminen alkaa vähitellen olla täällä yhä helpompaa. Ensi töikseni kävin tietysti taas mahtavalla näkötornilla katsomassa, miltä edellisillan maisemat näyttivät aamuauringossa. Kyllä täällä kelpaa. Näkötornista avautuvia maisemia katselee varmasti mielikseen mihin aikaa päivästä tai vuodesta hy

Häähninmäen mitä parahin autiotupa ja sen lähipolut ovat saaneet minut suuntaamaan retkeni tänne Hankasalmen ja Konneveden rajamaastoon jo useita kertoja. Tällä kertaa lisähoukuttimena oli Häähninmäen näkötorni, jonka rakentumisen vaiheita olin jo seurannut Häähnintuvan FB-sivun kautta. Tuumasin, että se on taas Häähninmäen yöretken aika. Saavuin Häähnintuvan parkkipaikalle alkuiltapäivästä ja onneksi autolle löytyi tilaa. Retkeläisiä oli nimittäin liikkeellä ihan mukavasti kauniin sunnuntaipäivän kunniaksi. Kokosin ruokanyssäkästäni päiväeväät retkireppuun, taittelin taskuun netistä reittiavuksi tulostamani kartan (melko samanlainen kuin kuvassa yllä) ja tutkailin vielä hetken reittivaihtoehtoja tästä tienposken paremmasta kartasta. Päätin lähteä kävelemään minulle vieraampaan kolkkaa eli kartan kaakkoisosaan piirrettyä pyöräily- ja patikointireittiä. Ainakin sillä lailla sovelletusti; ihan villeimmät kiharaviivat alkumatkasta päätin suosiolla jättää maastopyöräilijöille. Useampikin